"Burberry"-ilmiö tullut hiipimällä kouluun
Uutisissa kerrottiin, että koulussa käytetään edelleen jonkin sortin tasoryhmiä. Oppilaat jaetaan kykyjen mukaan ryhmiin. Näin halutaan tukea lahjakkaita.
Tämä oli viesti, jonka Opetushallituksen yleissivistyksen johtaja Jorma Kauppinenkin halusi tuoda esille. Samaa kantaa edusti OAJ:n kehittämispäällikkö Niina Lahtinen yllättävästi. Kyvykkäiden oppilaiden lahjat halutaan valjastaa johonkin suureen aikaansaannokseen tulevaisuudessa. Samalla heidän erityisyyttään halutaan suojella, mikä sinänsä on hieno tavoite.
Missään nimessä piilo- tai avoimista tasoryhmittelyistä ei kuitenkaan saa tulla arkipäivää kaikissa Suomen peruskouluissa. Se tietäisi oppilaiden ja oppimisympäristöjen eriarvoistumista. Onneksi jotkut kunnat eivät pystykään takaamaan eri tavoin leivottuja ryhmäjakoja oppilailleen.
Suomalaisen demokratian kulmakiviä on tasa-arvoinen ja maksuton opetus kaikille perusopetuksen oppilaille. Meillä on koulun opetusmenetelmien toimivuudesta PISA-testeissä saatu kiitettävä arvosana, jossa tietyin väliajoin testataan määrätynikäisten oppilaiden osaamista eri puolilla maailmaa matematiikassa, luonnontieteissä, lukutaidossa ja ongelmanratkaisussa. Siinä meillä on siis saavutettu maailmanennätystuloksia. Tämä on edelleen kelpo tavoite ja mittari.
Koululuokassa on erilaisia oppijoita. Heillä on yksilöllisiä ominaisuuksia oppimisessa, tempperamentissa tai lahjakkuudessa. Lisäksi he tulevat erilaisista kodeista ja oloista. Toisissa kodeissa on mahdollisuus kisailla sisarusten kanssa, mutta toiset tarvitsevat vuorovaikutustaitojensa kehittämistä luokkatovereiden kanssa.
Siihen ympäristöön sopii huonosti jakaminen variksiin, harakoihin ja pääskysiin. Jos niin tehdään, ei ryhmien ainakaan saisi olla yhdeksän perusopetusvuotta kestävää. Leimaus huonoksi syntyy äkkiä. Toisia paremmaksi leimaaminen voi sekin olla haitallista lapselle.
Sanon mielipiteeni silläkin uhalla, että jotkut kollegat ovat eri mieltä. Muistan vain, että aina kokoomuslaisen opetusministerien, edellisenkin Henna Virkkusen tai Opetushallituksen johdon kokoomustausta johtaa vaatimuksiin lahjakkaiden tukemisesta.
Opetusministeri Jukka Gustafsson on demari, joten siinä sentään on jonkinlainen vastapooli tälle yltiöyksilöllisyyden arvopaatokselle, jolle pitää laittaa suitset suuhun.
Meillä tuetaan jo riittävästi lahjakkaita vauvasta vaariin ilmapiirillä; se riittäköön, koska menestyjät menestyvät ja pystyvät varustamaan itsensä vaikka minkälaisilla ihokkailla. Fiksut pärjäävät aina.
Ei unohdeta kuitenkaan sitä, että koko Suomi hyötyy syrjäyttämisvaarassa olevien oppilaiden menestyksestä.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Kyllä apilakantinen ja muutama sanan osaaminen rantaruåtsia pitäisi vieläkin riittää elinikäisen suojatyöpaikkaan ja ilman sen kummempia lahjoja!!1
Silloin kun ruotsin kieltä on tarve osata, sen oppii puoluekannasta riippumatta. Asenne kieleenkin muuttuu silloin. Ehkä Suomen yrittäjistä suuri osa hallitsee tuon toisen kotimaisenkin. Jotta kaksikielisyys hyväksyttäisiin kannatan kaksikielisiä tarhoja ja kouluja. Ne avartavat ja lisäävät lastemme ja lastenlastemme mahdollisuuksia.
Eli sinusta on oikein, että luokan fiksut oppilaat eivät ikinä kehity sille tasolle kuin heidän pitäisi kehittyä? Eli luokan ei-yhtä-fiksujen tarve tuntea olevansa yhtä fiksuja kuin fiksut ajaa ohi fiksujen tarpeesta saada tekemistä, joka on älyllisesti haastavaa?
Et näe siis tasoryhmien hyvää tekevää vaikutusta niiden tasoryhmien oppilaille, jotka opiskelevat nopeammin etenevissä ryhmissä. Surullista. Älykkäät lapset kyllästyvät opetukseen, jos se ei tarjoa heidän älyään vastaavia haasteita. Jos kokeet ja opetussuunnitelma mitoitetaan keskiverto-oppilaalle, niin keskivertoa huonommat ja paremmat kärsivät. Huonommat eivät pysy perässä ja paremmat tylsistyvät ja heistä tulee esim. alisuoriutujia. Kenen etu se on?
Pidät jotenkin vääränä, että lahjakkaita tuetaan. Miksi näin?
Eero Mäkinen, ihmisten aivokapasiteetissa ei ole olennaisia eroja. Onko esim. ihmisen pituudella, ulkonäöllä tai sukupuolella eroja arvojärjestelmässäsi. Miksi ihmistaimet pitäisi jakaa ryhmiin, vaikka heidän fiksuudestaan ei tuossa vaiheessa kukaan voi sanoa mitään. Tässä piilee rasismin alku
"Huonommat eivät pysy perässä ja paremmat tylsistyvät ja heistä tulee esim. alisuoriutujia. Kenen etu se on?
Pidät jotenkin vääränä, että lahjakkaita tuetaan.", sanoo Eero.
Ovatko lapset jonkun etu? Mitä tekisit noille ei-fiksuille? Toisen ihmisen hyväksi käyttö yhteiskunnallisessa toiminnassa perustuu tuohon ajattelutapaan.
Heikki Typpö, kyllä on. Jos aivokapasiteetilla tarkoitetaan siis esimerkiksi kykyä oppia, muistaa ja soveltaa oppimaansa tietoa. Samoin eroja on myös motivaatiossa. Kuka sanoo ettei lasten fiksuudesta voi sanoa mitään? Onko sinulla kertoa jostain tutkimuksesta, joka kertoo, että synnymme kaikki samanlaisina? Vai koskeeko yhtäläinen kyvykkyys vain älykkyyttä? Paljon riippuu toki kasvatuksesta.
"Ovatko lapset jonkun etu?", kysyy Heikki Typpö. Sanoinko, että lapset ovat jonkun etu? Ja mitä merkitystä sillä on tasoryhmien kannalta? Ei-fiksuille tulee antaa heidän tarpeensa huomioivaa opetusta. Aivan turha ihmistä on istuttaa pänttäämässä toisen asteen yhtälöitä, jos hänen lahjakkuutensa piilee vaikkapa maantiedossa tai teknisissä töissä. Jos ihminen ei ole kiinnostunut oppimaan eikä välttämättä kykeneväinen oppimaan jotain, niin hän vain turhautuu ja koulusta tulee hänelle pakkopullaa, jolloin koko koulu ei välttämättä huvita.
Kenties ryhmän viisaat saavat haastetta tarpeeksi yrittäessään avustaa heikompia ryhmästä, jotta kaikki ryhmästä etenisi samaan tahtiin ja kenties opittaisiin samalla tervettä vuorovaikutusta. Opettaja ei aina osaa selittää asiaa oppilaalle soveltuvassa muodossa, ikätoveri vierestä joka on asian sisäistänyt voi olla suuri apu.
Eero Mäkiselle: "Pidät jotenkin vääränä, että lahjakkaita tuetaan". Vastaan mielenkiintoiseen kommenttiisi osaksi niillä ajatuksilla, joita koko ketjunkin lukeminen herätti.
Pidän todellakin vääränä, että lapset jaetaan heti koulutaipaleen alussa variksiin, harakoihin tai pääskysiin sen mukaan mitä he osaavat. Sellainen jaottelu saa kestää lyhyen aikaa. Tosin kollegat perustelevat joissakin isoissa koulussa harjoitetun käytännön hyvin.
Pitkän työurani aikana olen tullut siihen tulokseen, että kenestäkään lapsesta ei voi etukäteen sanoa, kuka tulevaisuudessa on huippu ja millä alalla.
Otetaan esimerkiksi kempeleläispoika Pekka Rinne, josta on kehkeytynyt huippumaalivahti jääkiekossa, Hän kasvoi Kiekko-Kettujen riveissä. Kuka olisi osannut ennustaa 7-vuotiaasta Pekasta tuollaista? Olosuhteet olivat jopa haasteelliset, koska Ketut maksoivat erittäin korkeaa jään hintaa.Pelimatkat olivat pitkiä pikku koululaiselle joukkueessa, jossa luotiin elinikäisiä ystävyyssuhteita.
Kaikki koulunsa aloittavat ovat potentiaalisia lahjakkuuksia jollain alalla. Kehitys riippuu lapsen henkilökohtaisten ominaisuuksien lisäksi vanhemmista, kodista, koulusta, kavereista, asuinpaikasta tai yhteiskunnallisista ilmiöistä.
Parasta, mitä vanhemmat voivat lapselleen tarjota, on kasvattaa heistä tavallisia, toisten kanssa pärjääviä lapsia. Koulussa tulevat juuri nämä seikat heti näkyviin oppimistilanteissa. Koulun tulee nostaa ja tukea kaikenlaisia lapsia, eikä se voi kovin monia yksilöllisiä opetusjärjestelyjä tarjota lahjakkuuksien mukaan.
Peruskoulun päättyessä alkaakin sitten ankara taisto jatkopaikoista. Silloin moni saa näyttää kyntensä. Ei voi syyttää tai kiittää ketään muuta kuin itseään koulumenestyksestä.
Numerotodistuksista vanhemmat näkevät, onko lapsi viitosen vai kympin saaja eri oppiaineissa tai siltä väliltä. Sanallinen arviointi koulupolun alussa on todettu hyväksi, vaikka sanojen merkitys saattaa aiheuttaa tulkintaongelmia.
Perusopetuksen tehtävänä on taata kaikille yhtäläinen ja maksuton yleissivistävä opetus. Tilapäisillä opetusjärjestelyillä voidaan tukea niitä oppilaita, jotka eniten sitä tarvitsevat. Yhteistyössä vanhempien kanssa neuvotellaan, tehdään oppimispolkua helpottavia ja mitattavia suunnitelmia. Erityisopetus ja koulunkäyntiavustajien on mielestäni paikoin todella runsaasti resurssoitua ja hyvä niin.
Mielipiteilläni ei ole poliittista taustaa, vaikka vasemmistokepulainen olenkin. No, sen verran ehkä, että Santeri Alkio piti ihmisyysttä tärkeänä arvona.
Se että me pärjätään jossain pilipali-testeissä ei kerro mitään, ja ei varsinkaan saa olla syy sille, että parempaan ei tulisi pyrkiä. Tuudittautuminen on perisynti kehittymisessä, kun näin tekee saa nähdä muiden ajavan ohi väistämättä.
Erilaiset oppijat ja kiinnostukset tulisi erotella kaikkien eduksi. Nykykoulutusjärjestelmä ei ole kaikille vaan karsii omanlaisensa jyvät ja hukkaa valtavasti potentiaalia. Samalla niille jotka eivät järjestelmässä pärjää lyödään tyhmän-leima ottaan. Mietis nyt uudestaan blogisti.
Miikka, erilaisia oppilaita ei tulisi erotella, varsinkaan ala-asteella eikä vielä yläasteellakaan, muuten kuin kiinnostuksen perusteella. Erottelu on on juuri se joka lyö leimat otsaan.
"Onneksi jotkut kunnat eivät pystykään takaamaan eri tavoin leivottuja ryhmäjakoja oppilailleen."
Todellinen kepulainen perustelu pienen pienien kuntien säilyttämiselle.
"Meillä tuetaan jo riittävästi lahjakkaita vauvasta vaariin ilmapiirillä; se riittäköön. Fiksut pärjäävät aina."
"Tukeminen", jota olisi siis Kepun mukaan vähennettävä, on välttämätöntä Suomen kansan menestykselle. Ei edes Kepu pärjää, jos kaikki ajetaan yhteen tasapäiseen jouklkoon. Kuka maksaa silloin kaikki tuet noillekin pienille kouluille, joissa ei ole ryhmäjakoja.
Oletko Erland sitä mieltä, että kun demarien-kokoomuksen hallitus karsii resursseja koulujärjestelmästä, niin se mitä jää jäljelle, pitäisi jakaa tasorymien ylläpitoon. Filosofiasi on mustan puhuvaa näköjään kaikilla tasoilla.
Jo kommunistitkin aikanaan sanoivat - hieman soveltaen - "kaikille kylyjensä mukaan.."
Ilmeisesti tämä ei mahdu kepulaiseen kääpiöaivo-ajatusmaailmaan!
Ylläolevat kommentoijat ovat jo varsin hyvin osoittaneet kirjoittajan massiivist virheet.
Lisäisin, että ei yksittäisen ihmiselämän potentiaalin toteuttamista - mitä se itse kullekin kahdeksanvuotiaalle sitten merkitseekään - voi eikä saa rajoittaa ainakaan sillä perusteella, että hän on liian lahjakas verrattuna hänen oikealle ja vasemmalle puolelle sattumanvaraisesti istumaan sattuneisiin kavereihin.
Huh huh!
Suvituuli puhaltaa jälleen kylmästi.
Kun Juha Lehtinen solvaa toista kääpiöaivoksi, se osoittaa todellakin hänen oman arvokapasiteettinsa kääpiöitymistä. Karl Marx, jonka tuotannon tunnen suht hyvin, oli peräisin aatelistosta, jonka plemassaoloa perusteltiin biologisesti paremmilla aivoilla. Historia on suorittanut arvioinnin aatelistonkin aivoista. Nyt umpikujassa oleva porvaristo käyttää samaa menetelmää.
Karl Marxin lausunto kuului: "Jokaiselle tarpeittensa mukaan ja kultakin kykyjensä mukaan". Lehtinen siis vääristelee. No, se on pieni synti Lehtiseltä. Minä en hyväksy tuota Marxin lausuntoa oikein esitettynäkään, koska se on biologistinen aatelismiehen lausnto. Se on sitä paitsi ristiriidassa Marxin toisaalla esittämän näkemyksen kanssa.
Surkea pökellys otsikosta alkaen. Mitä ihmettä tarkoittaa "Burberry"-ilmiö kouluista puhuttaessa?
Älä Juhani Virtanen takerru pikkuseikkoihin. Ota selvää Wikipediasta. Itse asia blogissa on selkeää, teoreettisesti oikeaa ja humanistista arvojärjestelmää edustava.
Kiitos tähänastisista kommenteista. Kommentoin niitä vasta illalla työesteiden vuoksi.
Kaikkien vastaamattomien vastausten äiti kirjoittaa:
"Nyt on se Pyhäinpäivän aattoilta, kun lupasin vastata kommentteihin.
Pääsin vasta alkuun, kun rupesin lukemaan kirjoittajien taustoja eli blogeja. Niistä löysin niin hyviä kirjoituksia, että olin jämähtää siihen, eikä vastaamisesta tule mitään.
Todella hienoja ja perusteltuja olivat kaikki tämänkin blogikirjoituksen kommentit.
Voisin jopa sanoa, että kommentoijat ovat lahjakkaita kirjoittajia, joiden lahjakkuutta suomalaiset opettajat eivät ole nujertaneet.
Antakaa palaa, arvostelkaa lisää, koska tarkoitushan on tehdä Suomen koulusta entistä parempi.
Sekin on erityislahjakkuutta, että tuntee vastuunsa, kun ottaa kantaa julkisesti.
Minä lepään nyt rankan työviikon kuhinasta."
On upeaa, että Suomessakin aletaan vihdoin ymmärtää antaa myös lahjakkaille lapsille tilaisuus kehittää omia kykyjään omaa ylivertaista tahtiaan. Pidän sitä perusihmisoikeutena.
Kirjoitin aiheesta noin vuosi sitten blogiini ja toivoin tällaisia tasoryhmiä:
http://pietarituominen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/51531-peruskoulu-latista...
Voidaankin varsin aiheellisesti kysyä, olisiko esimerkiksi Mozartista koskaan tullut yhtä lahjakasta säveltäjää, jos hänet olisi nuorena laitettu peruskouluun? Siellä hänelle olisi sanottu, että kunhan hän ensin oppii alkeet maantiedosta, historiasta, biologiasta, kuvaamataidosta, suomesta, ruotsista, musiikista (täysin epämusikaalisten oppimisvauhtia), fysiikasta, kemiasta ja muusta sellaisesta, vasta sen jälkeen hän on sivistynyt ja voi mennä lukion jälkeen yliopistoon opiskelemaan musiikkia ja säveltämistä. Kannattaa ottaa huomioon, että hänen isänsä, joka oli kapellimestari, alkoi opettaa häntä jo kolmen vanhana ja viisivuotiaana Mozart jo sävelsi. Jos opetus olisi aloitettu vasta parikymppisenä yliopistossa, olisi hänestä todennäköisesti tullut vain keskinkertaisuus. Tämä on kuitenkin, mitä Suomessa tällä hetkellä järjestelmällisesti tehdään.
Fiksut toki aina pärjäävät, mutta ei heistä koskaan tule maailmanluokan lahjakkuuksia ilman huipputason opetusta. Eihän jääkiekkoa kerran viikossa kavereiden kanssa pelaamallakaan pääse huipulle NHL-pelaajaksi Amerikkaan. Sinne on kuitenkin mahdollista päästä harjoittelemalla jääkiekko miltei joka päivä muiden lahjakkaiden kanssa samassa joukkueessa. Tämä sama pätee myös muihin asioihin. Tämän takia peruskoulu tuhoaa lahjakkuudet latistamalla nämä keskinkertaisuuksiksi.
Yhdessä aineessa lahjakkaan lapsen opiskelu saattaa Suomessa jopa pysähtyä täysin siihen, ettei hän pärjääkään ollenkaan jossain muussa aineessa. Kuitenkin nykyajan työelämässä pärjätäkseen ihmisen tarvitsee usein olla erittäin hyvä vain siinä yhdessä asiassa, mitä tekee. Ei ole väliä osaako ihminen ruotsia, jos hän on esimerkiksi loistava lääkäri tai fyysikko. Kuitenkin Suomessa jos et pärjää muissa aineissa peruskoulussa, et edes pääse yliopistoon lukemaan fysiikkaa, vaikka olisit koko ikäryhmäsi lahjakkain potentiaalinen fyysikko. Tämä on suuri epäkohta, mikä on korjattava.
Onko Pietari Tuominen lahjakkaiden lasten suosiminen perusihmisoikeus, mutta ei-lahjakkaiden lasten ei? Ensinnäkään sinä, eikä kukaan muukaan tuossa vaiheessa tiedä kukan on lahjakas. Kaikki lapset ovat lahjakkaita. Se on ihmislajin olemus. Loppu riippuu lapsen yhteiskunnallisista olosuhteista.
Tarkoitat lahjakkuudella ilmeisesti hyväosaisten perheiden lapsia. Mutta silloin ei ole kysymys lapsesta, vaan yhteiskunnasta.
Motzardien esille tuloa ei estä minkään lainen koulujärjestelmä, jos yhteiskunnassa vallitsee tasa-arvo, henkinen vapaus ja inhimillinen ilmapiiri.
Kuten tuossa linkittämässäni blogissanikin tuon tarkemmin ilmi, olen täysin samaa mieltä siitä, että jokainen on lahjakas. Jokainen on kuitenkin omalla yksilöllisellä tavallaan lahjakas. Kaikki samaan muottiin pistävä koulutus ei näitä yksilöllisiä eroja ja lahjakkuuksia tuo esille tai kehitä.
Tämä näkyy jo tyypillisen lukiosta tai peruskoulusta valmistuneen puheista. Useimmilla ei ole mitään hajua, mitä haluaisivat elämässään tehdä ammatikseen. Useat eivät edes tietä mikä heidän erityinen kyvykkyytensä on. Sitä sitten etsitään sitä itselle sopivaa ammattia, ehkä koskaan sitä löytämättä. Monet maisteriksi opiskelleet vaihtavat valmistuttuuaan alaa, kun totesivatkin ettei se sovi heille. Tällainen systeemi haaskaa sekä oppilaiden, että yhteiskunnan rajallisia resursseja täysin järjettömästi.
Esittämässäni mallissa jokaisen lapsen luontaiset mielenkiinnon kohteet löydetään jo hyvin varhain. Niiden pohjalle tämän on turvallista koulutuksen avulla rakentaa oma uransa. Näin jokainen pärjää yhteiskunnassa omilla lahjakkuuksillaan ja työllään. Sen sijaan tasapäistävässä nykyisessä mallissa vain varakkaiden lapset pärjäävät vanhempien rahoilla varmasti.
Ja kyllä peruskoulu estää Mozarttien esilletulon melko tehokkaasti. Syy on siinä, että lapsen kaikki oppimispotentiaali käytetään nk. yleissivistävän tiedon hitaaseen koulunpenkillä hankkimiseen erikoistumisen sijaan. Tällöin aikaa ja mielenkiintoa ei enää juurikaan jää omien erikoislahjakkuuksien kehittämiseen. Myöskin vain hyvin harvalla lapsella on aikaa tai rahaa täysipainoiseen itsenäiseen lisäopiskeluun normaalin täysipäiväisen koulunkäynnin lisäksi. Tilanne olisi täysin toinen, jos blogissani esittämäni malli otettaisiin käyttöön.
"Kaikki lapset ovat lahjakkaita. Se on ihmislajin olemus. Loppu riippuu lapsen yhteiskunnallisista olosuhteista."
Ompas järjetön lausahdus:-O Kaikista voi siis tulla täsmälleeen samoissa olosuhteissa matemaatikoita:-)
Koulutusta pitää kehittää lapsen lahjakkuuden mukaan, tässä tasoryhmät ovat hyvä keino. Se matalammassa tasoryhmässä oleva lapsi voi hyvinkin olla lahjakas jossain muussa, esim. kädentaidoissa ja sitä tulee kannustaa.
Lahjakkuudet turhautuvat hengiltä keskivertovauhdissa. Heidän täytyy antaa mennä omaa nopeampaa tahtiaan ja tukea heitä siinä.
Matemaatikon ja hitsarin ihmisarvohan on ihan sama. ei se muutu siitä, vaikka lapsia opetettaisiin heidän kykyjensä ja lahjojensa mukaan.
Yhteiskunta järjestää jo heikosti oppiville erityisluokat, joissa heidän erityistarpeensa oppimisessa otetaan huomioon. Miksei sama päde asteikon toisessa päässä, huippulahjakkaiden opetuksessa? Heidän erityistarpeensa on täysin rinnastettavissa heikosti oppiviin.
Miten ja missä kasvavat globaalin maailman toimijat? Tarvittaisiinko meillä yksityiskouluja ja -yliopistoja, joissa voisi pätevöityä isoja saappaita vaativiin tehtäviin? Tai onko parempi, että sellainen koulutus annetaan maailman huippuyliopistoissa?
Mielestäni tuohon ei tarvita mitään huippukouluja. Sen sijaan olisi tärkeää alusta pitäen pilipalitiedon sijaan opettaa lapsia pärjäämään itsenäisesti oikeassa työelämässä. Tässä on erityisen tärkeää huomioida jo pienestä pitäen lapsen luontaiset mielenkiinnon kohteet ja antaa lapselle mahdollisuus kehittää niistä jo varhaisessa vaiheessa ammatti. Jos lapset pääsisivät jo peruskoulun kolmannella luokalla kokeilemaan erilaisten ammattien alkeita, heille ehtisi jo varhain kehittyä kuva siitä, mitä haluavat elämässä tehdä. Mallistani kuitenkin enemmän blogissani.
"Missään nimessä piilo- tai avoimista tasoryhmittelyistä ei kuitenkaan saa tulla arkipäivää kaikissa Suomen peruskouluissa"
Olen periaatteessa samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Koulumaailmassa kuitenkin harjoitetaan säästöjen nimissä sellaisia käytäntöjä, että jotain siellä on opettajaparkojen pakko tehdä. Useissa kouluissa on niin, että kaikenlaiseen opiskeluun kykenemättömät tapaukset on hajautettu tavallisiin luokkiin. Monin paikoin ei ole enää apukouluja tarkkisluokista puhumattakaan. No mihin tämä vaikuttaa? Se vaikuttaa esimerkiksi:
a) Työrauhaan. Opettaja saa olla melkoinen virtuoosi säilyttääkseen työrauhan opettamassaan luokassa, jos siellä on parikin opiskelun suhteen erittäin demotivoitunutta tapausta.
b) Poikien oppimiseen. Osa tällaisista häirikkötapauksista terrorisoi ympäristöään hyvin tehokkaasti. Ei ole mukavaa saada fysiikan kokeesta kiitettävää, jos tietää että sen jälkeen ei uskalla vessassa käydä koska siellä voi kiusaaja iskeä kiinni. Tämä on poikien maailmaa, luullakseni ei niinkään tyttöjen ongelma.
Kaikenkaikkiaan olenkin sitä mieltä, että jatkossa edellämainituista syistä ja säästöjen pakottamana meillä tullaan monissa Pisa- yms. -tuloksissa jäämään esimerkiksi entisen Itäeuroopan maiden varjoon. Vain lukutaito lienee jatkossa asia, jossa peittoamme muita systemaattisesti. Ja siihenkin on selvä syy sillä kyseinen taito opetellaan Suomessa riittävän varhain. Tulevat potentiaaliset häiriköt tai muuten syrjäytyvät eivät ole vielä siinä vaiheessa ehtineet äityä kotiongelmien, kaveripiirin, murrosiän yms. syistä systeemin ulkopuolelle. Se osalle tapahtuu joka tapauksessa vaikka he istuisivat aivan samanlaisen pulpetin ääressä aivan normaaleissa koululuokissa. Valitettavasti näin.
Hauskaa näin viisikymppisenä ukkona huomata olevansa esimerkki tasoryhmitetystä peruskoululaisesta 70-luvun tapaan!
Minut on siis suljettu varis-, harakka- ja pääskystarhaan. Minut on leimattu. Minua on hyväksikäytetty rakennettaessa yltiöyksilöllistä arvopaatosta. Ja nyt se nähdään: tällainen minusta tuli.
Varokaa tasoryhmiä, ja varoittakaa niistä muitakin!
Mielenkiintoinen otsikko tuo burberry ilmiö, mitähän sillä tarkoitetaan? Ainut mieleeni tuleva burberry ilmiö on, että kyseinen merkki nousi niin suosituiksi englannin siirtolais- ja sosiaalighetoissa, että aiemmin merkkiä käyttänyt yläluokka varoo nykyisin visusti kantamasta mitään burberryn ruutuja muistuttavaa.
Paras asia mitä "huippulahjakkaat" voivat peruskoulussa oppia, on yhteistyö vähemmän lahjakkaiden kanssa. Siitä on paljon enemmän hyötyä ja iloa koko elämän ajan, kuin siitä, että pääsee yliopistoon vuotta aikaisemmin kuin muut ja väittelee tohtoriksi alle kolmekymppisenä.
Lahjakkuus ei katoa mihinkään ja erityistaitojen oppiminen ja kehittyminen ottavat aikansa. Perustaitojen osalta lajitteleminen tasoryhmiin ei tarjoa lahjakkaammille mitään muuta "hyötyä", kuin sen että ne pystyy omaksumaan nopeammin. Tästä nopeudesta ei ole lapselle kuin haittaa, jos jäljelle jäänyt aika täytetään samanlaisella koulumuotoisella opetuksella.
Jos lahjakas lapsi oppii kolmessa tunnissa sen, mihin muilta menee kuusi, ei ole mitään järkeä opettaa tälle samanlaista tietomäärää lisää. Tuo kolmetuntinen on lapsen omaa aikaa, joka antaa mahdollisuuden soveltaa, luoda ja kehittää opittua omilla ehdoilla - tai ottaa vaan rennosti. En toki näe mitään pahaa siinä, että koulukirjoissa voisi olla vaikkapa normaalin oppimäärän ulkopuolisia, haasteellisia jokeritehtäviä tms. ajanvietettä.
Tämä maa tarvitsee sekä huippuja että keskinkertaisia. Keskinkertaiseksi äitini minut merkkasi jo lapsena. Usko omaan itseen ja omiin kykyihin on sitä millä olen mennyt eteenpäin. Epäily toisen lausumia kohtaan on auttanut murtamaan stigmoja, vaikka en mikään huippu olekaan. Ei kukaan pitänyt Steven JObsiakaan kummoisena eikä hän tutkintoja selvittänyt, vaan loi jotain aivan uutta.
Ja sitten iskee todellisuus. Reaalisesti jos opit kolmessa tunnissa sen mihin muilla menee kuusi istut ne ylimääräiset tunnit kuolettavan tylsästi vaaan kiltisti paikallasi ja seuraat miten tauno-taneli ja höntti-pirjo yrittävät käsittää itsellesi päivänselvää juttua. Ja miten pelle-pekka ja kovis-tomppa keskittyvät sabotoimaan opetusta parhaansa mukaan. Et siis saa mitään kolmea tuntia ylimääräistä laatuaikaa. Sitä tämä tasa-arvoinen peruskoulu käytännössä on. Huonoimmille oppilaille annetaan sitten armovitosia, kun opettaja ei viitsi jättää luokalle (ei tarvitse katsoa yhtään kauempaa peruskoulussa, vaikka sitten oppimistulokset jäävätkin tosiasiassa vaillinaisiksi.
Sitä se todellisuus on. Peruskoulussa sen voi oppia hyvissä ajoin. Se voisi olla jopa paras asia jonka huippulahjakas siellä oppii. Näitä Taneleita, Pirjoja, Pekkoja ja Tomppia on nimittäin maailma pullollaan.
Tulevaisuudessa huippuosaajamme esimies, Pomo-Pekka kertoo kuinka Takuuasiakas-Tanelille tehdään sopiva tuote, niin että Pikkuvirkamies-Pirjo antaa sille siunauksensa. Työkaveri-Tomppa vastaa markkinoinnista. Tässä voi nimittäin palaa käämit, ellei ole oppinut minkälaisessa maailmassa eletään.
Omakohtaisia kokemuksia koko työuraltani.
Olen opettanut matematiikkaa oppikoulussa, tasokursseilla ja ilman niitä. Oppilaani ovat olleet myös mukana Pisa-tutkimuksissa. Tätä Pisa-touhua pidetään pelkästään politiikan välineenä. Kyseessä on perusasioiden oppimisesta. Hyvä näin. Pisa-tutkimus ei millään tavalla korreloi matematiikan huippuosaamista, jota voi havainnoida kansainvälisissä matematiikan olympialaisissa.
Tasokurssit poistettiin niihin sisältyvien ongelmien vuoksi. Varsinkin murrosikäisten poikien keskuudessa oli valintoja alemmille kursseille mitä heidän kykynsä edellyttivät. Samoin poistettiin ruotsin kielestä tasokurssit. Lyhyen ruotsin kurssin suorittajalla ei ollut mahdollisuutta lukio-opiskeluun. Arvata saattaa ketä ne matemaattisesti lahjakkaat lyhyen ruotsin valitsijat olivat.
Ykä Lepola toi esille nykypäivän oleellisia ongelmia. Ihmettelen myös sitä eikö oppilas, joka tarvitsee avustajan opiskeluunsa, ole eriarvoisessa asemassa luokassa muihin luokkatovereihinsa nähden. Eikö tässäkin ole kysymys piilotasokursseista ja lapsen itsetunnon lannistamisesta?
Kannatan lämmöllä sisäistä eriyttämistä. Se merkitsee esimerkiksi matematiikassa sitä, että nopeasti oppivat oppilaat tai hitaasti oppivat oppilaat ovat hetken omassa ryhmässään oppimassa jotain tiettyä osa-aluetta. Esimerkiksi prosenttilaskun verolaskuosuutta. Tätä olen toisinaan työssä ollessani itse käyttänyt, vanhempien suostumuksella. Itselläni ei ollut apuopettajaa, joten se merkitsi runsaasti ylimääräistä työtä samalla palkalla. Koska suurin osa opiskelussa tapahtui ilman muuta yhdessä oppilaat tunsivat itsensä huomioiduiksi ja tulokset paranivat kaikkien kohdalla.
Tämäntyyppinen opiskelu on käytössä yhdysluokissa. Yhdysluokkien opettajien kokemuksia olisi hyvä kuunnella!
Tasokursseja en kannata mutta tietty eriyttäminen ilman muuta on järkevää ja oppilaan edun huomioivaa!! Koska en ollut aktiivisesti politiikassa työssä ollessani ei ollut kysymys irtopisteiden keruusta vaan kiinnostuksesta oppilaitani ja opetettavaa ainetta kohtaan.
Ritva Rundgrenille
Todella hyvä, selkeä ja tärkeä kirjoitus, jonka vain asiantuntija ja arvokapasiteetiltaan laaja ihminen voi kirjoittaa.
Ikäluokkien ryhmittäminen "tasojen" mukaan on se vanha rinnakkaiskoulu ideologia, joka on koko peruskoulun ajan häirinnyt tasa-arvoisen peruskoulun toimintaa. Eräässä vaiheessa tasokurssit jo vahvistettiin viralliseksi käytännöksi, mikä johti rinnakkaiskoulujärjetelmän ajamista peruskoulun sisään.
Rinnakkaiskoulun ideologinen sisältöhän oli siinä, että oppilaita opetettiin erilaisen opetusohjelman mukaan. Koulu toimi silloin pelkästään sivistyneistön rekrytointilaitoksena. Tendenssi oli niin julkea, että siitä haluttiin päästä. Tasokurssit merkitsivät samaa ja nämä samat pyrkimykset sisältyvät myös tähän uuteen ryhmitykseen. Tämä vaatii uuden opetusministerin jämäkkää puuttumista asiaan ennen kuin tilanne johtaa suurempiin vaurioihin.
Ensinnäkin kasvuiässä olevien lasten "lahjakkuuden" ja "oppimisvaikeuksien" tunnistaminen on on erittäin riskialtista puuhaa. Tuollainen valikointi johtaa lasten valikointiin kotitaustan mukaan. Kuten tutkimukset osoittavat, sivistyneistöperheiden lapset ovat aina "lahjakkaampia" kuin työläis ja talonpoikaisperheiden lapset. He valoikoituvat niihin tasoryhmiin, joissa kouumenestys turvataan.
Todellisuudessa valikointi on lapsen kotiarvojen peusteella tehtyä valikointia. Sillä on pitkälle menevät seuraukset. Koulu toimii silloin luokkajaon tehtävässä. Koulu suorittaa poroerottelua, jossa lapset jo jaetaan tulevaisuuden sivistyneistöön ja proletaiaattiin, duunareihin, pudokkaisiin ja syrjäytyneisiin.
Ritva, puhut todella tärkeästä asiasta.
Tasoryhmät ovat hieno keksintö, muistan joskus 90-luvulla omina peruskouluaikoina kun tehtiin tämmöinen jaottelu matematiikan opetuksessa. Itse pääsin siihen parempien ryhmään, ja kyllä suoriutuminen parani. Ensinnäkin tuli työrauha, kun luokan pellet ja häiriköt jäivät sinne omaan sakkiinsa, toisekseen tunneilla ei enää ollut kuolettavan tylsää kun opettajan aika ei mennyt koko tunnin mittaiseen itselle n. minuutissa selvän asian selvittämiseen luokan höntille "Jartsalle", ts. pystyttiin opiskelemaan omaan tahtiin, eikä tarvinnut seurata miten tyhmä Jartsa ihmettelee päivänselvää asiaa koko tunnin.
Enemmän tasoryhmiä vaan. Tasapäistäminen ei ole tasa-arvoa vaikka auringonlaskun puolueessa näin luullaankin.
Tasokurssit, Jani Alander, syövät koulun väheneviä resursseja, ja ne ovat jostain poissa. Tiedät varmasti mistä. Tasokurssit merkitsevät objektiivisesti hajurakoa köyhälistön lapsiin. Siinäkö sen hienous on?
Pöh ei kaikki alisuoriutujat ja häiriköt ole suinkaan köyhälistön jälkeläisiä, kaikkea muuta. Meillä osa pahimmasta porukasta oli paikallisen yläluokan kersoja. Objektiivista hajurakoa tulee, mutta se tulee siihen porukkaan jota ei koulu kiinnosta vähääkään, ja joka tekee parhaansa pilatakseen muidenkin viihtyvyyden.
En ymmärrä lainkaan tuota jakoasi köyhälistöön ja varakkaampiin. Suomessa ei todella varakkaita progressiivisen verotuksen takia edes ole. Mielestäni nykyinen systeemi sortaa nimenomaan köyhiä. Näille ei anneta mahdollisuutta opiskella ennen aikuisuutta ammattiin, joka takaisi nousemisen köyhyydestä pois. Sen sijaan kaikki lapsuuden arvokas aika ja energia hukataan työelämän kannalta melko turhiin yleissivistäviin opintoihin ja sekin tehdään sen luokan hitaimman tahtia. Nykyinen systeemi on pahinta mahdollista köyhien pitämistä köyhinä ja valtion varojen mieletöntä hukkaamista joutavanpäiväisen wikipediasta löytyvän Trivial Pursuit-tiedon ulkoapänttäämiseen.
Edellä on hyviä erilaista eriytettyä opetusta puolustavia kommentteja Ritva Rundgrenin 70-luvun tasapäisyys -henkiseen kirjoitukseen.
Keskeinen asia koulujärjestelmää mietittäessä on tiedostaa riippuvuutemme lahjakkaista yksilöistä ja huutava pulamme lahjakkuuksista.
Lahjakkaat yksilöt ovat todella niukka resurssi, josta pitää pitää erityistä huolta kaikkien edun vuoksi. Yliopistojärjestelmämme ei tuota nobelisteja, joka on oire - meillä ei ole riittävästi huippuosaamista. Tämä puolestaan syö kansakuntamme kilpailukykyä ja voimavaroja perustavanlaatuisesti pitkällä tähtäimellä. Tieteessä tapahtuu sama kuin urheilussa: lahjakkuudet viedään meiltä ja jäämme ihmettelemään oman osaamisemme heikkoutta maailman "maakuntasarjoissa".
Lahjakkaita voi huomioida monin tavoin samoin kuin erilaisista vaikeuksista kärsiviä. Pääasia on mahdollistaa kehittyminen maailman huipulle omassa lajissaan. Fiksut saattavat toki pärjätä aina jollain tavoin, mutta eivät välttämättä ole kehittämässä maailmaamme potentiaalinsa mukaisesti - tämä on resurssien hukkaamista. Kaikista ei ole nobelisteiksi, mutta nobelistit, siis yksilöt, muuttavat maailman. Ilman lahjakkaiden yksilöiden panosta ei ole myöskään resursseja hoitaa oppimisvaikeuksia.
On sekä kaikkien yksilöiden että yhteiskunnan yleinen etu saada lahjakkuudet kehittymään. Keskinkertaisuuksista meillä ei ole pulaa.
JPK Jäntti on sisäistänyt umpikujassa olevan globalisaation ideologian, jossa lapsistakin tehdään kilpailun välineitä. Lahjakkuus-ideologia on on bilogistinen näkemys yhteiskunnillisita ongelmista. Ihmiskunnalla on karmeaa kokemusta tuon filosofian käytännönpoliittista toteutuksista. Kysymys on verenperintö-ideologiasta.
Yksilöt eivät muuta mailmaa. Vain kansanjoukot tekevät sen. Kapitalismi on yksiösuoritusten vuoksi juuri nyt umpikujassa, kaaoksessa. Vain kansan joukot pystyvät sen pelastamaan. Tavallinen kansa on täynnä lahjakkuuksia, kaikki ihmiset ovat sitä. Heille on vain annetta mahdollisuus, eikä pyrkiä pelkästään käyttää kansaa hyväksi, hallita, vallita, sortaa ja riistää sitä.
Sinun lahjakkuutesi joutuu koville tulossa olevan muutoksen ymmärtämisessä.
Kansanjoukot eivät tee yhtään mitään ilman päteviä yksilöitä johtamaan niitä. Ilman jotain Leniniä ei olisi tehty lokakuun vallankumousta (mikä toisaalta olisi ollut helkkarin hyvä juttu). Ilman jotain Aatua natsipuolue olisi jäänyt pieneksi baarissa möykkääjien ryhmäksi (mikä sekin olisi ollut helkkarin hyvä juttu). Ilman jotain Soinia perussuomalaiset eivät olisi edes puoluekartalla jne...
Ja tosiasia on se että ihmisillä on erilainen määrä lahjakkuutta kullakin, joillakin vaan on sitä aivokapasiteettia enemmän, toiset taas ovat luonnollisesti lahjakkaampia urheilijoita jne..Tottakai harjoittelu tasaa eroja mutta jollei luonnollisia edellytyksiä ole parhaimmillaankin pääsee paremmalle keskitasolle, ei huipputasolle. Jokaisesta ajokortin haltijasta ei olisi F1-kuskiksi.
Ja osa ihmisistä kerta kaikkiaan on vaan porukkaa josta ei ole edes veneenpohjaa tervaamaan.
Suomesta puuttuu huippuälykkäiden koulu, mikä on hyvin valitettavaa. Sinänsä tieteen huippusaavutuksia tekee juuri tämä pieni huippuälykkäiden marginaali, jota Suomessa ei osata hyödyntää. On koko yhteiskunnan etu, että jokainen saa tasoaan vastaavaa koulutusta. Suomessa kyllä panostetaan heikommin pärjäävien opetukseen erityisluokilla, mutta miksei sama päde myös asteikon vastakkaisessa päässä? Tuon puute voi olla jopa päinvastainen kuin toivottu; Älykkäät lapset menettävät motivaationsa. Syy huippuälykkäiden ikävystymiseen koulussa löytyy siitä, etteivät siellä tarjotut liian helpot tehtävät tuota näitä motivoivia haasteita. Kun koulu nähdään peukalonpyörittämisenä, harva 140 älykkyysosamäärällä jaksaa pitää mieltään virkeänä.
Omaan itse korkean älykkyysosamäärän (yli 138, aina kattoilmiöön), joka on mitattu Mensan testillä. Omassa koulunkäynnissäni minua ahdisti toteuttaa tehtäviä opettajan vaatimalla tavalla, kun aivoni juoksivat ja suunnittelivat huomattavasti tehokkaampia menetelmiä opetukseen. Se oli vähän kuin apina olisi yrittänyt opettaa ihmistä puhumaan.
Kommenttisi P.G.Wihdinheimo ei korreloi korkan älykkyysosamäärän kanssa. Älykkyystestit suoritetaan kulttuurisilla välineillä. Se joka on harjaantunut samasta kulttuurista, saa hyvän pistemäärän. Aivojen ominaisuudesta se ei kerro muuta, kuin että ne pystyvät oppimaan kulttuuriperintöä ja luomaan uutta. Mutta siihen pystyvät kaikkien aivot.
Yläluokkainen narsismi ei ole älykkyyden osoitus.
Itseasiassa älykkyystestaus on psykologian parhaimmin tutkittuja haaroja, ja mittaa ennenkaikkea ongelmanratkaisukykyä so. älykkyyttä. Matemaattislooginen tai avaruudellinen hahmotus on sangen vähän kulttuuririippuvaista.
Ja ei harjoittemalla et pysty saamaan standardoidussa testissä huipputuloksia, voit parantaa omiasi jonkin verran joksikin aikaa, mutta 80 äo tyyppi ei tasan saa vaikkapa 140:tä tulokseksi harjoittelee vaikka kuinka. Samoin kuin urheiluseuran piirimestari ei päihitä Usain Boltia sadalla metrillä harjoittelee vaikka kuinka.
Henkilölle, joka kykenee arvioimaan toisten älykkyysosamääriä tämän kirjoituksista, on kummallista kirjoittaa väärin sana "korkea". Jätän kirjoituksesi omaan arvoonsa.
Satutko tuntemaan nämä, vaikka äo:si onkin noin korkea? http://www.aka.fi/fi/A/Huippuyksikot_/
Eihän sinne kuka tahansa pääsy.
Jani Alanderille kommenttiin 4.11.2011 12:17
Se mitä kansa tekee, se on viisasta ja kestävää. Sen vuoksi organisoituminen ja johtajien valinta tulisi jättää kansan tehtäväksi. Peruskoulu ei voi valmistaa kansalle johtajia. Paljon turvallisempaa on opettaa tiedon ja sivistyksen aakkoset koko kansalle.
Koulun antama tietomäärä ei kuitenkaan riitä, kuin lapselle, mutta se voi jakaa vahingollisesti ja epätieteellisesti ikäluokat yhteiskuntaluokiksi.
Sekä Lenin, että Aatu heittäytyivät kansan johtajiksi, ja molemmat johtivat harhaan. Että se siitä johtajien pätevyydestä.
Kansa ei läheskään aina tee jotain mikä on viisasta ja kestävää, päin vastoin se saattaa tehdä hyvinkin vääriä valintoja. Kuten vaikka äänestää sellaiset urpot valtaan jotka tuhoavat maan talouden, järjestävät maan sotaan jne...
Ja en missään mielessä ole sanomassa että osa nuorisosta pitäisi jättää kouluttamatta, mutta kannatan vahvasti porukan jaottelemista motivaation ja kykyjen mukaan. Kuka tahansa suomalaisen peruskoulun viime aikoina käyneistä tietää että luokka ei tarvitse kuin pari häirikköä ja kenenkään hommista ei tule mitään. Ja opettaja ei käytännössä voi mitään. Enemmän tarkkailuluokkia, tasoryhmiä jne sulkemaan häirikset omaan sakkiinsa muiden päivää pilaamasta.
Jos sitten vanhempana viisastuu niin ainahan sitä voi mennä vaikka jonnekin kymppiluokalle peruskoulutuloksiaan parantamaan ja siitä jatkaa vaikka minne jos vaan omat kyvyt riittää.
Jani Alander, Suomen urpot on äänestänyt valtaan Arto Merisalo ja NovaGroup ynnä 1 % Suomen väestöstä omilla pääomillaan. Urpoista ei voi syyttää kansaa. Sama pätee koko Eurooppa ja koko maailmaa. Urpot lyövät nyt päätään seinään, aivan suotta, sillä vika on on ollut yhteiskuntarakenteessa, joka on eristänyt kansanjoukot päätöksenteosta.
Kansa ei kykene päättämään omista asioistaan. Demokratia olisi ihanteellinen, jos jokainen kansalainen olisi valistunut yhteiskunnan tilasta, ja tietäisi mitä se tarvitsee. Valitettavasti, niin kauan kun ihmisen typerä luonne alistuu provokaatioon ja unohtaa järjen, demokratia on huono tapa johtaa valtiota. Perustelut: Tony Halme ja 16 000 ääntä.
Mutta sinähän, Wihdinheimo, kuulut myös kansaan. Siitähän me keskustelemme, että kansan jokaiselle yksilölle pitää antaa yhtä hyvä valistus heti peruskoulutuksesta lähtien.
Ihmisen "typerä luonne"? Mitähän mahdat tarkoittaa sillä. Luonne, jos siitä otetaan temperamentti pois, on sosiaalista perua. Tietoisuudella on siinä hyvin suuri asema.
Kreikkalaiset keksivät demokratian sekä sanana että käytäntönä 2.5 tuhatta vuotta sitten. Siellä se pelaa taas Merkelistä ja Sarkozysta riippumatta. Tony Halmeen äänimäärä ennakoi Jytkyä.
Jani Alanderille kommenttiin 4.11.2011 12:20
Ihmisillä on erilainen määrä erilaista älykkyyttä. Aivokapasiteetti on luontokappalella saman lajin sisällä suht sama. Miten se aivokapasiteetti käyteen hyväksi, kolutetaan, kuin virikerikkaassa ympäristössä hän sa elää, vasta se laukaisee kunkin yksilä erilaisen lahjakkuude olemassaolon.
F1 kilpailu on pikemminkin älykkyyden sammuttamista, kuin älykkyyden esille nostamista.
Ne, joista ei ole edes veneenpohjan tervaamiseen, ovat juuri noita sinun tarkoittamia älykkäitä ihmisä. Niiden puolustukseksi on sanottava, että se ei ole heidän syynsä, vaan heidän virikeympäristönsä on ollut liian harmaa elämän vihreyden keskellä.
Mutta annetaan kaikkien kukkien kukkia.
Suht. sama ei ole alkuunkaan sama juttu kuin aivan sama. Ja mitä samaan lajin sisälläkin tulee, jokainen jolla on ollut vaikkapa koiria lemmikkeinä tietää että on fiksuja koiria ja sitten on totaalisen uunoja koiria. Ja samoin on ihmisten laita.
Itse tunnen porukkaa tuon spektrin äärilaidoilta, yksi tuttu on oikeasti sellainen 80 äo:n mies, ja toinen 150 äo:n omaava. Molemmilla siis testatut tulokset. Ja on pakko sanoa että eroa tosiaankin on muussakin kuin vaan testituloksessa. Eron huomaa jo lyhyessä keskustelussa.
Ero jonka huomaat, Jani Alander, itsesi ja toisten välillä on juuri se rikkaus, josta sinunkin on syytä ammentaa lisää itsellesi. Ero keskustelussa on vielä eri asia kuin ero yhteiskunnallisessa käyttäytymisessä, sosiaalisissa suhteissa. Älä ole pinnallinen ajattelussasikaan.
Nimenomaan peruskoulu ei anna kaikille kukille mahdollisuutta kukkia. Jos matemaattisesti lahjakasta lasta ensin kidutetaan opettamalla häntä koko peruskoulun oppimäärän ajan luokan hitaimman tahtia ja sen jälkeen häneltä evätään jatko-opiskelumahdollisuudet, koska hän ei pärjännyt yhtä hyvin muissa aineissa, onko se sinun mielestäsi mahdollisuuksien antamista?
Nykyinen systeemi suosii vain niitä, jotka ovat kaikessa keskitasoa. He myös pääsevät yliopistoihin. Yhdessä tai kahdessa aineessa lahjakkaat turhautuvat kouluissa jo varhain. He eivät koskaan pääse opiskelemaan yliopistoihin, koska muiden aineiden numerot eivät siihen riitä. Ei mitään merkitystä sillä, että olit luokan paras jossakin. Ei mitään merkitystä sillä, että yhtälailla suurimassa osassa ammatteja sinun pitää olla hyvä vain siinä yhdessä asiassa.
Matemaattinen lahjakkuus, Pietari Tuominen, voi ja pystyy tulemaan esille lähes kaikissa kouluaineissa, selkeänä kykynä ajatella abstraktisesti. Matematiikalla on kuitenkin omat rajoituksensa kaikesta tärkeydestään huolimatta. Suunnistaakseen ikuisessa luontosuhteessa ihminen tarvitsee monenlaista lahjakkuutta, monenlaista tietoa ja kaikkia ihmisiä, koska se älyn moninaisuus voi tulla ilmi vain kokonaisuuden avulla.
Sitä paitsi mehän puhumme vain perusopetusjärjestelmästä, jonka pitää luoda perusta varsinaiselle tiedostamiselle.
Heikki: ", Suomen urpot on äänestänyt valtaan Arto Merisalo ja NovaGroup ynnä 1 % Suomen väestöstä omilla pääomillaan...."
Kyllä suomalaiset ihan itse on käyneet ne numerot vaalilippuihin piirtämässä valitettavasti. Nämä 1% on antanut mainosrahaa, mutta ketkä ovat niin idiootteja että uskovat mainoksiin. Minä en. Valitettavasti enemmistö vaan on.
Sanopas Jani ketä äänestit, niin minä sanon, oletko vaiko etkö mainonnan uhri. Tuo näkemys, että muut ihmiset ovat idiootteja ja minä yksin viisas, se on erityyppisen mainonnan tulosta myös.
Jani Alanderille kommenttiin 4.11.2011 12:27
Luulen, että EU:lla ja IMF:llä on korkeimmat älykkyysosamäärät käytössään, mutta ongelmat vain lisääntyvät. Jos lama voitaisiin estää älykkyysosamäärillä se olisi voitettu lama.
Sosiaalinen todellisuus on ainoa ihmislajin älykkyyden testi. Tähän saakka älykkyys pahoissa tilanteissa on loppunut, ja on turvauduttu aseisiin. Nyt pitäisi olla älykkyyttä noilla johtajilla luopua suosita ja sanoa kansalle: nyt on teidän vuoro valita sellaiset johtajat, jotka tedän mielstä osaavat ratkaista ongelmat.
Annapas kun kerron miten asia oikeasti menee meidän "demokratiassa". Sanotaan vaikka että EU:n pelastuspaketti ärsyttää. Oppositiopuolueet x ja y sanoavat vastustavansa asiaa, hallituspuolueet w ja z kannattavat. Tulee vaalit. Z voittaa vaalit ihmeen kaupalla ja aloittaa hallitustunnustelut. Puolue x ilmoittaa pitävänsä vaalilupauksensa. Puolue w saa takkiinsa niin paljon että jää oppositioon Z ilmoittaa ettei hallitukseen ole asiaa jollei kannata näitä tukiaisia. Puolue y syö sanansa ja pompahtaa hallitukseen. Puoluetta x joka ei syönyt sanojaan syytetään vastuunpakoilusta. Puolue w arvostelee hallituspuolueita z ja y tukiaisista joita itse kannatti aiemmin.
Yleisemmin näistä puolueista.
Puolue x: populistinen liike joka lisäsi kannatustaan rajusti.
Puolue y: vanha työväen puolue jonka johdosta huomattava osa kuitenkin erinomaisen rahakasta väkeä, ajaa lähinnä tosiasiassa omaa ja erinäisten ay pamppujen asiaa.
Puolue w: pääosin maaseudulla vahva liike, ollessaan oppositiossa kovasti Eu-kriittinen hallituksessa taas ehdottoman pro-EU
Puolue z: Väittää olevansa kansallinen liike omaa kannatusta ns. sivistyneistöstä, ja mm. turvallisuuspuolen valtion työntekijöiltä. Kuitenkin ajaa lähinnä globaalin pääoman etuja.
Minkäs näistä valitset ja mitä takeita on ettei sinua petetä ts. luvataan yhtä ja tehdään vallan toista.
Jani Alanderille
Ei ole muuta mahdollisuutta, kuin perehtyä puolueiden pitkäaikaiseen toiminta ja vallitsevan tilanteen kehitykseen. Täytyy ymmärtää historian kehityksen lakeja ja arvioida mihin juuri nyt ollaan menossa. Kapitalismi on umpikujassa. Sille on etsittävä ja kehitettävä jatkoa. Puolue X on käynnistänyt muutosprosessin, mutta sen eväät loppuvat, kun uutta tarvitaan. Perehdy historian filosofiaan materialistisesta näkökulmasta, suurmiehet eivät määrää historian kulusta.
Heikki Typöllä tuskin on omakohtaista kokemusta opetustyöstä murrosikäisten parissa. Ihan sama jos alan antaa lääkärilleni ohjeita miten hänen tulee hoitaa leukemiaani.
Nämä ideologiset kokeilut tunnemme itänaapuristamme ja tällä hetkellä Pohjois-Koreasta.
Pienellä Suomella ei ole varaa hukata osaajia tasapäistämisen alttarille! Kannatan tasa-arvoista koululaitosta, en tasokursseja mutta kaikelle erilaiselle osaamiselle myös peruskoulussa pitää antaa mahdollisuus kasvaa. Se on sitä oikeaa tasa-arvoa kun ymmärretään, että meillä jokaisella on joku missä olemme taitavia. Sitä omaa osaamista pitää jo peruskoulussa tukea ja arvostaa. Nyös käden taidot ovat tarpeellisia kuten matematiikan ja äidinkielen osaaminen. Ei myöskään kaikkien tarvitse olla tohtoreita. Kyllä tavallinen siistijä on tarpeellinen ja arvokas.
Kolmen lapsen isänä ja 17 vuoden opettajan kokemuksella, Anita Koivu, osallistun tähän keskusteluun. Ihmisiä ei voi tasapäistää, koska ne eivät ole robotteja. Manipuloida ja ehdollistaa rangaistusten avulla kyllä voidaan. Siten pyritään ohjaamaan heidän käyttäytymistään yhteiskunnassa tietyn aikaa, mutta ei loputtomasti. Jossain vaiheessa yksilö toteuttaa omaa arvojärjerstelmäänsä.
Sinulla on monia hyviä ajatuksia, joista olen samaa mieltä.
Eero Mäkiselle kommenttiin 4.11.2011 12:57
Kyky oppia, muistaa ja soveltaa ovat kaiklla ihmislajin yksilöillä biologisen organismin varustuksena. Nuo ominaisuudet kypsyvät sosiaalisessa ympäristössä, joka vaihtelee, ja joka nimen omaan aiheuttaa eroja.
Motivaatio on erittäin ratkaisevassa määrin sosialisen aseman tuottama enegialähde. Se on hyvin rationaalinen ja omaehtoinen ominaisuus. Orjja ei ole motivoitunut orjanomistajan ongelmien ratkaisuun, eikä työläinen kapitalistin ongelmiin ja sitä rataa. Yksilöllä on omat aivot, omat tarpeet, omat edut ja arvot. Jokainen on motivoitunut ajamaan niitä. Sen vuoksi sosiaalisen vuorovaikutuksen välineet (kuten koulutus) on jaettava yhtäläisesti kaikille.
Koulujärjestelmän ongelma on sen arvopohjan (yhteiskunnan) yläluokkaisuudessa. Se motivoi kyllä sieltä tulevia lapsia, mutta ei (yhteiskunnan) alaluokkaisia lapsia samalla tavalla
Huippuälykkäät pärjävät huonosti koulussa,koska opetettavat asiat tuntuu itsestäänselviltä eikä haastavilta. Ei ole mitenkään totta,että fiksut pärjää aina. Maailma on tehty keskinkertaisille.
Lukeudutko Joanna fiksuihin vai keskinkertaisiin? Tuo itsestäänselvyys on sittenkin harhaa, jos haluaa mennä syvemmälle asioiden olemukseen.
P. G. Wihdinheimolle 4.11.2011 13:05
Pahoittelen e-kirjaimen poisjääntiä sanasta korkea. Kun runsas kirjoittaminen yhdistyy kiireeseen, korkeaan ikään ja lukihäiriöön, tulos voi olla noin järkyttävä.
Enhän minä arvioinut älykkyysosamäärääsi vaan sen suhdetta ideologiaasi. Tietenkin ne kuuluvat eri aivoresurssin alueelle, mutta tosi älykäs ottaa historian kulun ja yhteiskunnan kehityksen aina huomioon. Sinähän määrittelit kantasi erääseen yhteiskunnan perusrakenteeseen, koulujärjestelmään.
Ongelma ei ole se, että koulussa pärjäävien pitäisi saada lisäopetusta. Koulussa pärjäävät tunnolliset ja miellyttämishaluiset, joille lisää tehtäviä antaminen johtaa vain siihen, että heidän jaksamisensa loppuu miellyttämishalua ennen.
Ongelma on se, että koulu ei tunnista lahjakkuuksia. Koulun mielestä kympin oppilas on lahjakkuus. Kympin oppilaat eivät kuitenkaan koskaan muuta maailmaa, koska heille maailma on paras mahdollinen - sellainen, jossa juuri he ovat kympin oppilaita. Useimmista heistä tulee virkamiehiä ja opettajia.
Innovatiivisimmat, älykkäimmät ja lahjakkaimmat ihmiset löytyvät yleensä arvosanojen 6-8 väliltä. Heitä pitäisi kouluaikana tukea eniten. Se vain on hirvittävän vaikeaa, kun pitää ensin joko hankkiutua vaikeuksiin tai alistua sääntöihin ennen kuin alkaa saada huomiota.
Nuoresta iästäsi huolimatta, Antti Salomäki, kommenttisi henkii rehellistä viisautta.
Hyvä komentti tosiaan Antti Salomäeltä. Ehkä noille 6-8:n oppilaille voitaisiinkin kehittää jokin uusi innovatiivisuuteen kannustava ja kunkin yksilöllisiä lahjoja tukeva oppimismuoto. Tällä hetkellä yhteiskunta hukkaa heidän kykynsä ja oppimispotentiaalinsa miltei täysin. Heille kerrotaan, että he ovat muita huonompia ja näistä traumoista ja annetuista rajoitteista ulospääsy vie aikaa. Kuitenkin yritysmaailmassa pärjääminen edellyttäisi täysin päinvastaista uskoa omiin kykyihin ja lahjakkuuteen.
Pietari Tuomiselle kommenttiin 4.11.2011 12:30
"En ymmärrä lainkaan tuota jakoasi köyhälistöön ja varakkaampiin. Suomessa ei todella varakkaita progressiivisen verotuksen takia edes ole."
Koska varmaankin olet älykäs, niin tuo lause paljastaa, että pelkästään se ei riitä. Sinuklta puuttuu relevanssia tietoa yhteiskunnalisesta todellisuudesta.
Kuten myönnät, nykyinen systeemi sortaa köyhälistön lapsia. Juuri sen vahingollisuudestahan me keskustelemme. Tuo vahingollinen järjestelmä, joka on vallinnut koko peruskounkin ajan, se halutaan taas virallistaa.
Sinä sekä puollat että kiellät nykyisen systeemin.
Kira Arnille kommenttiin 4.11.2011 12:07
HT:"Kaikki lapset ovat lahjakkaita. Se on ihmislajin olemus. Loppu riippuu lapsen yhteiskunnallisista olosuhteista."
KA: "Ompas järjetön lausahdus:-O Kaikista voi siis tulla täsmälleeen samoissa olosuhteissa matemaatikoita:-)"
HT: Johtopäätös on järjetön. Lahjakkuus on moninainen ja myös erilainen. Olosuhteet ohjaavat sen ilmituloa.
KA: "Koulutusta pitää kehittää lapsen lahjakkuuden mukaan, tässä tasoryhmät ovat hyvä keino. Se matalammassa tasoryhmässä oleva lapsi voi hyvinkin olla lahjakas jossain muussa, esim. kädentaidoissa ja sitä tulee kannustaa."
HT: Kuka tietää kenenkin lahjakkuuden etukäteen? Sehän puhkeaa vasta aikuisiässä täyteen kukkaansa.
KA: "Lahjakkuudet turhautuvat hengiltä keskivertovauhdissa. Heidän täytyy antaa mennä omaa nopeampaa tahtiaan ja tukea heitä siinä."
HT: Kummassa ryhmässä olet ollut. Ei sen väliä. Lahjakkuutesi on meidän kaikkien nautittavana.
KA: "Matemaatikon ja hitsarin ihmisarvohan on ihan sama. ei se muutu siitä, vaikka lapsia opetettaisiin heidän kykyjensä ja lahjojensa" mukaan.
HT: Ihmisarvo määräytyy yhteiskunnan tarjoamien mahdollisuuksien mukaan.
Minä en pysty käsittämään, miksi vasemistolaiset ja humanistit opettajat eivät eroa äärioikeistolaisesta Akavasta ja luo omaa järjestöä.
Akava on ajanut pienimmät opettajanpalkat mitä on Pohjoismaissa ja yleissivistykseen satsanneissa länsimaissa.
Akava on ongelma. Se on hyväksynyt kaikki luokkakokojen suurentamiset ja jopa lakien rikkomiset "ymmärryksellä" kun kunta tahtoo säästää rahaa esim uuten kunnantaloon tai valtuutettujen matkoihin.
Mitään Suomessa ei tapahdu vahingossa.
Kaikki alasajo, nuorten vakavat home-astmaongelmat kouluissa, mielenterveysavun karmea puute ja rikkaiden verohelpotukset ovat päämäärätietoista politiikkaa.
Akava on jopa pyytänyt etteivät iltapäivälehdet uutisoisi oppilaiden itsemurhista ja media on suostunut tähän todellisuuden sensuroimiseen!
Elämme kummallisia aikja, kun ihmiset luottavat oikeistolaisiin järjestöihin mutta ihmettelevät hyvinvointivaltion murenemista.
Lisää Veroja koulutukseen!
Hyvä kirjoitus Ritvalta. Tiivistäen "if it ain´t broken, why fix it?"
Vaikka PISA tutkimukset todistavat suomalaisen peruskoulun olevan menestystuote josta halutaan ottaa muualla mallia tämä ei vain kelpaa, mikä on outoa!
Syynä on se että koulutuksen eriarvoistamisella on luokkayhteiskuntaa ylläpitävä funktio. On entistä tärkeämpää että ihminen tietää paikkansa sosiaalisessa hierarkiassa. Luin sukulaiseni luona pari iltaa sitten oikein hellyyttävän kertomuksen Kodin Kuvalehdestä (?)Hjallis Harkimon vanhasta kotiapulaisesta. Kieltämättä juttu oli mielenkiintoinen ja inhimillisesti kiinnostavakin mutta kyllä näitä juttuja alkaa tulla vastaisuudessa yhä enemmän. Alkaa olla ihan Suomisen perhettä.Yllättävän monelle se tuntuu sopivan (vrt. Kokoomuksen kannatus jatkoi kasvuaan uutisoi päivän lehti:()
Ja kissan viikset.
Tasapäistäminen on söpö ajatus, joka koituu pitkällä tähtäimellä kaikkien tappioksi.
"Tasapäistäminen on söpö ajatus, joka koituu pitkällä tähtäimellä kaikkien tappioksi."
...toteaa Ylhäinen:D Nomen est omen.
Timo, ihmistä ei sittenkään voida tasapäistää, koska sillä on omat aivot, tarpeet, edut ja arvot. Siltä voidaan pimittää tietoja ja yrittää ehdollistaa kepillä ja porkkanalla, mutta lopulta ihminen ohjaa itseään itsenäisesti.
Peruskoulun syntyaikoihin peruskoulun vastustajat niin ikään tasapäistämisestä. Syy oli siinä, että osa sivistyneistöstämme ei olisi halunnut koko ikäluokkaa saman opetusohjelman piiriin. Tuo porvarillinen sivistyneistö pelkäsi menettävänsä auktoriteettinsa yhteiskunnassa, myös köyhälistön jälkikasvu pääsee saman opetuksen piiriin.
Autonomian aikana ruotsalainen sivistyneistö sanoi, että ei suomen kielellä voi puhua sivistyksestä eikä kulttuurista. Vieraiden kielten tultua osaksi opetusohjelmaa sanottiin, että eivät suomenkieliset voi oppia vieraita kieliä. Peruskoulun toteutusta vastustettiin, että ei koko ikäluokkaa voi opettaa saman opetusohjelman mukaan.
Kun nuo kaikki pelot ovat osoittautuneet harhaksi, nyt snotaan, että kyllä se jokin tasoero täytyy olla. Tasokurssit tuli ja meni ja nyt sanotaan, että opetusta on eriytettävä oppilaan älykkyystason mukaan. Nyt tämä eriyttäminen on tuomassa tasokurssit takaisin. Kysymys on peruskoulun sisäisestä rinnakkaiskoulujärjestelmästä.
Et ilmeisesti tiedä mitään erityisryhmien opetuksesta Suomessa.
Minun tyttäreni on käynyt sopeutettuja kouluja, joissa hänelle on opetettu asioita hänen edellytyksiensä mukaisesti.
Olisiko sinusta ollut hyvä, jos olisit kouluaikasi ollut luokassa, jossa suunnilleen kaikki opetettava asia menee niin korkealta yli, että siitä et voi mitään ymmärtää?
Kysehän on siitä, että jokaisen pitää saada opetusta omalla tasollaan, vain silloin tavoitteet voivat olla realistiset ja oppimiseen kannustavat.
Tietysti tavoitteita ja niiden toteutumista pitää seurata, ja varsinkin eri aineissa ryhmien tulee olla omansa, koska lahjakkuus toisessa taidossa ei poissulje lahjakkuutta toisessa.
Olen hämmästynyt kirjoituksestasi.
Jani Alanderille
Taidat olla itsenäinen ajattelija, kun äänestit persuja, etkä kokkareita.
Kokoomuksen äänestäminen on niitä syntejä joihin en ole koskaan syyllistynyt. Ja PS:ää olen äänestänyt jo hyvän aikaa ennen "jytkyä".
Erittäin mielenkiintoisia puheenvuoroja. Kukapa ei olisi kiinnostunut viimeiseen saakka omien pikku palleroiden koulunkäynnistä.
Heikki Typpö ja moni muu revittelee tuolta marksilaisesta/sosialistisesta/kommunistisesta näkemyksestään mitä mieleen juolahtaa. Käytännön elämä ja teoriat sekä esikuvat ovat jääneet telaketjujen murskaamiksi siis käytännössä.
Typön ihanneyhteiskuntaa ei onneksi ole toteutettu missään. Neuvostoliitto oli lähellä ja Kiina vielä lähempänä sekä Pohjois-Korea lähimpänä mitä maailmasta löytyy.
Mikään ei ole täydellistä eikä milloinkaan. Tämä on tietenkin yksinkertainen totuus. Suomen koulutusjärjestelmä on juuri nyt yksi maailman parhaita, mutta ei tietenkään täydellinen. Meidän on kehitettävä koulutustamme jatkuvasti, jotta pysyisimme edes kansainvälisen kehityksen vauhdissa. Olisi upeaa, jos kykenisimme olemaan huippuja joissakin hyvin kapean sektorin asioissa.
Nyt tekee mieli sanoa, että olemme jo huippuja useillakin aloilla. Yliopistoissa on huippuyksiköitä, jotka ovat merkittäviä. Huippututkimusta ei vaan kovin näkyvästi tuoda esille kansalaisille. Se ei ole "seksikästä". Olin viime keväänä Jaakko Frösenin matkassa Jordaniassa, jossa hän esitteli oman huippuyksikkönsä merkittävää työtä. Hiiltyneiden papyrusten tietojen avaamista ja sitä kautta ihmiskunnan menneisyyden paljastamista jälkimaailmalle. Petra erityisesti oli ollut hänen kohteenaan. http://fi.wikipedia.org/wiki/Jaakko_Fr%C3%B6s%C3%A9n
http://www.aka.fi/fi/A/Huippuyksikot_/
Ruotsi soijoittaa tutkimukseen muistaakseni nyt 2-3 kertaa enemmän kuin Suomi nyt kun Nokian hallitus ajaa Nokiaa ja sen tutkimusta alas peitelläkseen oman ammattitaidottomuutensa ja mokansa.
Toveri Erland Salolle
Erland Saloa painaa sama taakka kuin muitakin demariporvareita globalisaation umpikujan edessä. Hänellä ei ole muuta puolustuskeinoa kriitisiä analyysejä vastaan, kuin nostaa vanhoja stalinistisia syntejä, mutta unohtaa samalla kaikki natsisynnit ja Suomen osuudet niihin.
Ne, jotka haluavat ja pystyvät asioita analysoimaan, esittävät Erlandin mielestä "mitä mieleen juolahtaa" -ajatuksia. Hänellä itsellään ei ole kuitenkaan mitään sanottavaa itse asiaan: Rinnakkaiskoulun tunkemiseen tasorymien avulla tasa-arvoiseksi tarkoitettuun peruskouluun.
Ritvamediasta löytyy Ilkka Kokkarisen välittämä ehdotus koulu-uudistukseksi
http://web.archive.org/web/20001029044953/http://www.cs.tut.fi/~imk/koul...
http://some.lappia.fi/blogs/ritrun/2011/11/03/burberry-ilmio-tullut-koul...
Lisään vielä tiedon, että Ehdotus koulu-uudistukseksi oli vuodelta 1998. Se on kyllä liian vanhaa, mutta tausta-aineistoksi toki kelpaavaa.
Voi sinua toveri Heikki Typpö. Voi voi. Sinulla taitaa olla luetun ymmärtämisen puute aika paha. Ole hyvä ja lue tuo tekstini aivan puolueettomalla ajtuksella. Myönnän, että se on sinulle vaikeaa, mutta yritäpä kuitenkin.
Eikö olekin kummallista, kun esittää, että te vanhat kommunistit ette olekaan kaikessa aina ja ijäisesti oikeassa vaikka partakallea siteerattekin. Aina välillä tulee väliin paukkumaan myös Lenin ja Stalin tai ainakin heidän kuolemattomat sekä aina ja ikuisesti täydellisesti oikeassa olevat lauselmansa.
Kuten on sanottu ja sanotaan sekä tullaan aina ja iäisesti sanomaan pyhän Leninin sanoin: "Karl Marx oli oikeassa, koska hän oli oikeassa".
--- ---
Meidän rakkaan Suomemme menestystä esimerkiksi Pisatutkimuksessa ei pidä hehkuttaa ylenmäärin. Olemme onnistuneet hyvin siinä, mutta entä sitten? Ehkäpä huippupisteemme johtuvatkin niin yksinkertaisesta syystä kuin suomen kielen erikoisuudesta. Kieltämme lausutaan kuten kirjoitetaan. Lapset oppivat hyvin pian taitoja, joihin menee vuosia muilta.
Opettajamme ovat kuitenkin ja onneksi huipputasoa.
Entäpä meidän ja muiden maiden varsinaiset helmet eli opintojensa lopettaneet ja valmistuneet kohtaamiseen työelämän? Ovatko suomalaiset enää Pisatutkimuksen veroisia muihin verrattuna? Vai ovatko he muutaman vuoden vanhempia sekä keskinkertaisuuksia? Hei haloo. Onko siellä jossain ministeriössä joku, joka voisi vastata tähän yksinkertaiseen kysymykseen?
Onko suomalaisilla lapsilla ja nuorilla yhteiskunnan vastuullisten miettimää oppimisstrategiaa millä sekä nuoremme että Suomi pärjäävät tulevaisuudessa? Eipä taida olla eipä.
Kun opiskelin yläasteella joskus ammoin, oli tasokurssit ainakin kielissä ja matematiikassa. Myöhemmin ne poistuivat ilmeisesti kokonaan, en tiedä mistä syystä.
Minusta käytäntö oli perusteltu. Lisäksi se oli sopivassa mittakaavassa. Ja vielä lisäksi tasokurssit olivat aineissa, joissa erityislahjakkuus voi päästä ilmentymään.
Kommentoin blogikirjotukseesi ennen muuta siksi, että eiväthän tasokurssit tms. sinällään ”eriarvoista”. Eivätkö silloin esimerkiksi myös valintakokeiden tulokset eriarvoista? Eriarvoistaminen tai eriarvoistuminen lienee eittämättä asenneasia. Ehkäpä asia onkin kouluissa enemmän pinnalla nyt kuin muutaman vuosikymmen sitten. ”Piiloryhmittelyistä” en sitten tiedä.
Tietenkään kaikkia ei voi opettaa yksilöllisesti.
Kaiketi tuossa iässä voi kevyesti kokeilla pontimiaan eri oppiaineissa.
Itse olen toiminut kieltenopettajan sijaisena muutama vuosi sitten.
Kohtuus kaikessa, myös tasokursseissa.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 93 kommenttia