Ritva Rundgren Ajankohtaista Pohjois-Pohjanmaalta Kempeleestä

"Burberry"-ilmiö tullut hiipimällä kouluun

Uutisissa kerrottiin, että koulussa käytetään edelleen jonkin sortin tasoryhmiä. Oppilaat jaetaan kykyjen mukaan ryhmiin. Näin halutaan tukea lahjakkaita.

 

Tämä oli viesti, jonka Opetushallituksen yleissivistyksen johtaja Jorma Kauppinenkin halusi tuoda esille. Samaa kantaa edusti  OAJ:n kehittämispäällikkö Niina Lahtinen yllättävästi. Kyvykkäiden oppilaiden lahjat halutaan valjastaa johonkin suureen aikaansaannokseen tulevaisuudessa. Samalla heidän erityisyyttään halutaan suojella, mikä sinänsä on hieno tavoite.

 

Missään nimessä piilo- tai avoimista tasoryhmittelyistä ei kuitenkaan saa tulla arkipäivää kaikissa Suomen peruskouluissa. Se tietäisi oppilaiden ja oppimisympäristöjen eriarvoistumista. Onneksi jotkut kunnat eivät pystykään takaamaan eri tavoin leivottuja ryhmäjakoja oppilailleen.

 

Suomalaisen demokratian kulmakiviä on tasa-arvoinen ja maksuton opetus kaikille perusopetuksen oppilaille. Meillä on koulun opetusmenetelmien toimivuudesta PISA-testeissä saatu kiitettävä arvosana, jossa tietyin väliajoin testataan määrätynikäisten oppilaiden osaamista eri puolilla maailmaa matematiikassa, luonnontieteissä, lukutaidossa ja ongelmanratkaisussa. Siinä meillä on siis saavutettu maailmanennätystuloksia. Tämä on edelleen kelpo tavoite ja mittari.

 

Koululuokassa on erilaisia oppijoita. Heillä on yksilöllisiä ominaisuuksia oppimisessa, tempperamentissa tai lahjakkuudessa. Lisäksi he tulevat erilaisista kodeista ja oloista. Toisissa kodeissa on mahdollisuus kisailla sisarusten kanssa, mutta toiset tarvitsevat vuorovaikutustaitojensa kehittämistä luokkatovereiden kanssa.

 

Siihen ympäristöön sopii huonosti jakaminen variksiin, harakoihin ja pääskysiin. Jos niin tehdään, ei ryhmien ainakaan saisi olla yhdeksän perusopetusvuotta kestävää. Leimaus huonoksi syntyy äkkiä. Toisia paremmaksi leimaaminen voi sekin olla haitallista lapselle.

 

Sanon mielipiteeni silläkin uhalla, että jotkut kollegat ovat eri mieltä. Muistan vain, että aina kokoomuslaisen opetusministerien, edellisenkin  Henna Virkkusen tai Opetushallituksen johdon kokoomustausta johtaa vaatimuksiin lahjakkaiden tukemisesta.

 

Opetusministeri Jukka Gustafsson on demari, joten siinä sentään on jonkinlainen vastapooli tälle yltiöyksilöllisyyden arvopaatokselle, jolle pitää laittaa suitset suuhun.

 

Meillä tuetaan jo riittävästi lahjakkaita vauvasta vaariin ilmapiirillä; se riittäköön, koska menestyjät menestyvät ja pystyvät varustamaan itsensä vaikka minkälaisilla ihokkailla. Fiksut pärjäävät aina.

 

Ei unohdeta kuitenkaan sitä, että koko Suomi hyötyy syrjäyttämisvaarassa olevien oppilaiden menestyksestä.

 

http://some.lappia.fi/blogs/ritrun/

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (41 kommenttia)

Tapio Temisevä

Kyllä apilakantinen ja muutama sanan osaaminen rantaruåtsia pitäisi vieläkin riittää elinikäisen suojatyöpaikkaan ja ilman sen kummempia lahjoja!!1

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Silloin kun ruotsin kieltä on tarve osata, sen oppii puoluekannasta riippumatta. Asenne kieleenkin muuttuu silloin. Ehkä Suomen yrittäjistä suuri osa hallitsee tuon toisen kotimaisenkin. Jotta kaksikielisyys hyväksyttäisiin kannatan kaksikielisiä tarhoja ja kouluja. Ne avartavat ja lisäävät lastemme ja lastenlastemme mahdollisuuksia.

Eero Mäkinen

Eli sinusta on oikein, että luokan fiksut oppilaat eivät ikinä kehity sille tasolle kuin heidän pitäisi kehittyä? Eli luokan ei-yhtä-fiksujen tarve tuntea olevansa yhtä fiksuja kuin fiksut ajaa ohi fiksujen tarpeesta saada tekemistä, joka on älyllisesti haastavaa?

Et näe siis tasoryhmien hyvää tekevää vaikutusta niiden tasoryhmien oppilaille, jotka opiskelevat nopeammin etenevissä ryhmissä. Surullista. Älykkäät lapset kyllästyvät opetukseen, jos se ei tarjoa heidän älyään vastaavia haasteita. Jos kokeet ja opetussuunnitelma mitoitetaan keskiverto-oppilaalle, niin keskivertoa huonommat ja paremmat kärsivät. Huonommat eivät pysy perässä ja paremmat tylsistyvät ja heistä tulee esim. alisuoriutujia. Kenen etu se on?

Pidät jotenkin vääränä, että lahjakkaita tuetaan. Miksi näin?

Jari Kuukkanen

Kenties ryhmän viisaat saavat haastetta tarpeeksi yrittäessään avustaa heikompia ryhmästä, jotta kaikki ryhmästä etenisi samaan tahtiin ja kenties opittaisiin samalla tervettä vuorovaikutusta. Opettaja ei aina osaa selittää asiaa oppilaalle soveltuvassa muodossa, ikätoveri vierestä joka on asian sisäistänyt voi olla suuri apu.

Käyttäjän ritvarun38 kuva
Ritva Rundgren

Eero Mäkiselle: "Pidät jotenkin vääränä, että lahjakkaita tuetaan". Vastaan mielenkiintoiseen kommenttiisi osaksi niillä ajatuksilla, joita koko ketjunkin lukeminen herätti.

Pidän todellakin vääränä, että lapset jaetaan heti koulutaipaleen alussa variksiin, harakoihin tai pääskysiin sen mukaan mitä he osaavat. Sellainen jaottelu saa kestää lyhyen aikaa. Tosin kollegat perustelevat joissakin isoissa koulussa harjoitetun käytännön hyvin.

Pitkän työurani aikana olen tullut siihen tulokseen, että kenestäkään lapsesta ei voi etukäteen sanoa, kuka tulevaisuudessa on huippu ja millä alalla.

Otetaan esimerkiksi kempeleläispoika Pekka Rinne, josta on kehkeytynyt huippumaalivahti jääkiekossa, Hän kasvoi Kiekko-Kettujen riveissä. Kuka olisi osannut ennustaa 7-vuotiaasta Pekasta tuollaista? Olosuhteet olivat jopa haasteelliset, koska Ketut maksoivat erittäin korkeaa jään hintaa.Pelimatkat olivat pitkiä pikku koululaiselle joukkueessa, jossa luotiin elinikäisiä ystävyyssuhteita.

Kaikki koulunsa aloittavat ovat potentiaalisia lahjakkuuksia jollain alalla. Kehitys riippuu lapsen henkilökohtaisten ominaisuuksien lisäksi vanhemmista, kodista, koulusta, kavereista, asuinpaikasta tai yhteiskunnallisista ilmiöistä.

Parasta, mitä vanhemmat voivat lapselleen tarjota, on kasvattaa heistä tavallisia, toisten kanssa pärjääviä lapsia. Koulussa tulevat juuri nämä seikat heti näkyviin oppimistilanteissa. Koulun tulee nostaa ja tukea kaikenlaisia lapsia, eikä se voi kovin monia yksilöllisiä opetusjärjestelyjä tarjota lahjakkuuksien mukaan.

Peruskoulun päättyessä alkaakin sitten ankara taisto jatkopaikoista. Silloin moni saa näyttää kyntensä. Ei voi syyttää tai kiittää ketään muuta kuin itseään koulumenestyksestä.

Numerotodistuksista vanhemmat näkevät, onko lapsi viitosen vai kympin saaja eri oppiaineissa tai siltä väliltä. Sanallinen arviointi koulupolun alussa on todettu hyväksi, vaikka sanojen merkitys saattaa aiheuttaa tulkintaongelmia.

Perusopetuksen tehtävänä on taata kaikille yhtäläinen ja maksuton yleissivistävä opetus. Tilapäisillä opetusjärjestelyillä voidaan tukea niitä oppilaita, jotka eniten sitä tarvitsevat. Yhteistyössä vanhempien kanssa neuvotellaan, tehdään oppimispolkua helpottavia ja mitattavia suunnitelmia. Erityisopetus ja koulunkäyntiavustajien on mielestäni paikoin todella runsaasti resurssoitua ja hyvä niin.

Mielipiteilläni ei ole poliittista taustaa, vaikka vasemmistokepulainen olenkin. No, sen verran ehkä, että Santeri Alkio piti ihmisyysttä tärkeänä arvona.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

"Onneksi jotkut kunnat eivät pystykään takaamaan eri tavoin leivottuja ryhmäjakoja oppilailleen."

Todellinen kepulainen perustelu pienen pienien kuntien säilyttämiselle.

"Meillä tuetaan jo riittävästi lahjakkaita vauvasta vaariin ilmapiirillä; se riittäköön. Fiksut pärjäävät aina."

"Tukeminen", jota olisi siis Kepun mukaan vähennettävä, on välttämätöntä Suomen kansan menestykselle. Ei edes Kepu pärjää, jos kaikki ajetaan yhteen tasapäiseen jouklkoon. Kuka maksaa silloin kaikki tuet noillekin pienille kouluille, joissa ei ole ryhmäjakoja.

. suvituuli

Jo kommunistitkin aikanaan sanoivat - hieman soveltaen - "kaikille kylyjensä mukaan.."

Ilmeisesti tämä ei mahdu kepulaiseen kääpiöaivo-ajatusmaailmaan!

Ylläolevat kommentoijat ovat jo varsin hyvin osoittaneet kirjoittajan massiivist virheet.

Lisäisin, että ei yksittäisen ihmiselämän potentiaalin toteuttamista - mitä se itse kullekin kahdeksanvuotiaalle sitten merkitseekään - voi eikä saa rajoittaa ainakaan sillä perusteella, että hän on liian lahjakas verrattuna hänen oikealle ja vasemmalle puolelle sattumanvaraisesti istumaan sattuneisiin kavereihin.

Huh huh!

Juhani Virtanen

Surkea pökellys otsikosta alkaen. Mitä ihmettä tarkoittaa "Burberry"-ilmiö kouluista puhuttaessa?

Käyttäjän ritvarun38 kuva
Ritva Rundgren

Kiitos tähänastisista kommenteista. Kommentoin niitä vasta illalla työesteiden vuoksi.

Käyttäjän ritvarun38 kuva
Ritva Rundgren

Kaikkien vastaamattomien vastausten äiti kirjoittaa:

"Nyt on se Pyhäinpäivän aattoilta, kun lupasin vastata kommentteihin.

Pääsin vasta alkuun, kun rupesin lukemaan kirjoittajien taustoja eli blogeja. Niistä löysin niin hyviä kirjoituksia, että olin jämähtää siihen, eikä vastaamisesta tule mitään.

Todella hienoja ja perusteltuja olivat kaikki tämänkin blogikirjoituksen kommentit.

Voisin jopa sanoa, että kommentoijat ovat lahjakkaita kirjoittajia, joiden lahjakkuutta suomalaiset opettajat eivät ole nujertaneet.

Antakaa palaa, arvostelkaa lisää, koska tarkoitushan on tehdä Suomen koulusta entistä parempi.

Sekin on erityislahjakkuutta, että tuntee vastuunsa, kun ottaa kantaa julkisesti.

Minä lepään nyt rankan työviikon kuhinasta."

Käyttäjän pietarituominen kuva
Pietari Tuominen

On upeaa, että Suomessakin aletaan vihdoin ymmärtää antaa myös lahjakkaille lapsille tilaisuus kehittää omia kykyjään omaa ylivertaista tahtiaan. Pidän sitä perusihmisoikeutena.

Kirjoitin aiheesta noin vuosi sitten blogiini ja toivoin tällaisia tasoryhmiä:
http://pietarituominen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/51...

Voidaankin varsin aiheellisesti kysyä, olisiko esimerkiksi Mozartista koskaan tullut yhtä lahjakasta säveltäjää, jos hänet olisi nuorena laitettu peruskouluun? Siellä hänelle olisi sanottu, että kunhan hän ensin oppii alkeet maantiedosta, historiasta, biologiasta, kuvaamataidosta, suomesta, ruotsista, musiikista (täysin epämusikaalisten oppimisvauhtia), fysiikasta, kemiasta ja muusta sellaisesta, vasta sen jälkeen hän on sivistynyt ja voi mennä lukion jälkeen yliopistoon opiskelemaan musiikkia ja säveltämistä. Kannattaa ottaa huomioon, että hänen isänsä, joka oli kapellimestari, alkoi opettaa häntä jo kolmen vanhana ja viisivuotiaana Mozart jo sävelsi. Jos opetus olisi aloitettu vasta parikymppisenä yliopistossa, olisi hänestä todennäköisesti tullut vain keskinkertaisuus. Tämä on kuitenkin, mitä Suomessa tällä hetkellä järjestelmällisesti tehdään.

Fiksut toki aina pärjäävät, mutta ei heistä koskaan tule maailmanluokan lahjakkuuksia ilman huipputason opetusta. Eihän jääkiekkoa kerran viikossa kavereiden kanssa pelaamallakaan pääse huipulle NHL-pelaajaksi Amerikkaan. Sinne on kuitenkin mahdollista päästä harjoittelemalla jääkiekko miltei joka päivä muiden lahjakkaiden kanssa samassa joukkueessa. Tämä sama pätee myös muihin asioihin. Tämän takia peruskoulu tuhoaa lahjakkuudet latistamalla nämä keskinkertaisuuksiksi.

Yhdessä aineessa lahjakkaan lapsen opiskelu saattaa Suomessa jopa pysähtyä täysin siihen, ettei hän pärjääkään ollenkaan jossain muussa aineessa. Kuitenkin nykyajan työelämässä pärjätäkseen ihmisen tarvitsee usein olla erittäin hyvä vain siinä yhdessä asiassa, mitä tekee. Ei ole väliä osaako ihminen ruotsia, jos hän on esimerkiksi loistava lääkäri tai fyysikko. Kuitenkin Suomessa jos et pärjää muissa aineissa peruskoulussa, et edes pääse yliopistoon lukemaan fysiikkaa, vaikka olisit koko ikäryhmäsi lahjakkain potentiaalinen fyysikko. Tämä on suuri epäkohta, mikä on korjattava.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Miten ja missä kasvavat globaalin maailman toimijat? Tarvittaisiinko meillä yksityiskouluja ja -yliopistoja, joissa voisi pätevöityä isoja saappaita vaativiin tehtäviin? Tai onko parempi, että sellainen koulutus annetaan maailman huippuyliopistoissa?

Käyttäjän pietarituominen kuva
Pietari Tuominen

Mielestäni tuohon ei tarvita mitään huippukouluja. Sen sijaan olisi tärkeää alusta pitäen pilipalitiedon sijaan opettaa lapsia pärjäämään itsenäisesti oikeassa työelämässä. Tässä on erityisen tärkeää huomioida jo pienestä pitäen lapsen luontaiset mielenkiinnon kohteet ja antaa lapselle mahdollisuus kehittää niistä jo varhaisessa vaiheessa ammatti. Jos lapset pääsisivät jo peruskoulun kolmannella luokalla kokeilemaan erilaisten ammattien alkeita, heille ehtisi jo varhain kehittyä kuva siitä, mitä haluavat elämässä tehdä. Mallistani kuitenkin enemmän blogissani.

Käyttäjän ylepola kuva
Ykä Lepola

"Missään nimessä piilo- tai avoimista tasoryhmittelyistä ei kuitenkaan saa tulla arkipäivää kaikissa Suomen peruskouluissa"

Olen periaatteessa samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Koulumaailmassa kuitenkin harjoitetaan säästöjen nimissä sellaisia käytäntöjä, että jotain siellä on opettajaparkojen pakko tehdä. Useissa kouluissa on niin, että kaikenlaiseen opiskeluun kykenemättömät tapaukset on hajautettu tavallisiin luokkiin. Monin paikoin ei ole enää apukouluja tarkkisluokista puhumattakaan. No mihin tämä vaikuttaa? Se vaikuttaa esimerkiksi:
a) Työrauhaan. Opettaja saa olla melkoinen virtuoosi säilyttääkseen työrauhan opettamassaan luokassa, jos siellä on parikin opiskelun suhteen erittäin demotivoitunutta tapausta.
b) Poikien oppimiseen. Osa tällaisista häirikkötapauksista terrorisoi ympäristöään hyvin tehokkaasti. Ei ole mukavaa saada fysiikan kokeesta kiitettävää, jos tietää että sen jälkeen ei uskalla vessassa käydä koska siellä voi kiusaaja iskeä kiinni. Tämä on poikien maailmaa, luullakseni ei niinkään tyttöjen ongelma.

Kaikenkaikkiaan olenkin sitä mieltä, että jatkossa edellämainituista syistä ja säästöjen pakottamana meillä tullaan monissa Pisa- yms. -tuloksissa jäämään esimerkiksi entisen Itäeuroopan maiden varjoon. Vain lukutaito lienee jatkossa asia, jossa peittoamme muita systemaattisesti. Ja siihenkin on selvä syy sillä kyseinen taito opetellaan Suomessa riittävän varhain. Tulevat potentiaaliset häiriköt tai muuten syrjäytyvät eivät ole vielä siinä vaiheessa ehtineet äityä kotiongelmien, kaveripiirin, murrosiän yms. syistä systeemin ulkopuolelle. Se osalle tapahtuu joka tapauksessa vaikka he istuisivat aivan samanlaisen pulpetin ääressä aivan normaaleissa koululuokissa. Valitettavasti näin.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Hauskaa näin viisikymppisenä ukkona huomata olevansa esimerkki tasoryhmitetystä peruskoululaisesta 70-luvun tapaan!

Minut on siis suljettu varis-, harakka- ja pääskystarhaan. Minut on leimattu. Minua on hyväksikäytetty rakennettaessa yltiöyksilöllistä arvopaatosta. Ja nyt se nähdään: tällainen minusta tuli.

Varokaa tasoryhmiä, ja varoittakaa niistä muitakin!

Matti Koskinen

Mielenkiintoinen otsikko tuo burberry ilmiö, mitähän sillä tarkoitetaan? Ainut mieleeni tuleva burberry ilmiö on, että kyseinen merkki nousi niin suosituiksi englannin siirtolais- ja sosiaalighetoissa, että aiemmin merkkiä käyttänyt yläluokka varoo nykyisin visusti kantamasta mitään burberryn ruutuja muistuttavaa.

Käyttäjän Json kuva
Jani Jansson

Paras asia mitä "huippulahjakkaat" voivat peruskoulussa oppia, on yhteistyö vähemmän lahjakkaiden kanssa. Siitä on paljon enemmän hyötyä ja iloa koko elämän ajan, kuin siitä, että pääsee yliopistoon vuotta aikaisemmin kuin muut ja väittelee tohtoriksi alle kolmekymppisenä.

Lahjakkuus ei katoa mihinkään ja erityistaitojen oppiminen ja kehittyminen ottavat aikansa. Perustaitojen osalta lajitteleminen tasoryhmiin ei tarjoa lahjakkaammille mitään muuta "hyötyä", kuin sen että ne pystyy omaksumaan nopeammin. Tästä nopeudesta ei ole lapselle kuin haittaa, jos jäljelle jäänyt aika täytetään samanlaisella koulumuotoisella opetuksella.

Jos lahjakas lapsi oppii kolmessa tunnissa sen, mihin muilta menee kuusi, ei ole mitään järkeä opettaa tälle samanlaista tietomäärää lisää. Tuo kolmetuntinen on lapsen omaa aikaa, joka antaa mahdollisuuden soveltaa, luoda ja kehittää opittua omilla ehdoilla - tai ottaa vaan rennosti. En toki näe mitään pahaa siinä, että koulukirjoissa voisi olla vaikkapa normaalin oppimäärän ulkopuolisia, haasteellisia jokeritehtäviä tms. ajanvietettä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Tämä maa tarvitsee sekä huippuja että keskinkertaisia. Keskinkertaiseksi äitini minut merkkasi jo lapsena. Usko omaan itseen ja omiin kykyihin on sitä millä olen mennyt eteenpäin. Epäily toisen lausumia kohtaan on auttanut murtamaan stigmoja, vaikka en mikään huippu olekaan. Ei kukaan pitänyt Steven JObsiakaan kummoisena eikä hän tutkintoja selvittänyt, vaan loi jotain aivan uutta.

Käyttäjän janialander kuva
Jani Alander

Ja sitten iskee todellisuus. Reaalisesti jos opit kolmessa tunnissa sen mihin muilla menee kuusi istut ne ylimääräiset tunnit kuolettavan tylsästi vaaan kiltisti paikallasi ja seuraat miten tauno-taneli ja höntti-pirjo yrittävät käsittää itsellesi päivänselvää juttua. Ja miten pelle-pekka ja kovis-tomppa keskittyvät sabotoimaan opetusta parhaansa mukaan. Et siis saa mitään kolmea tuntia ylimääräistä laatuaikaa. Sitä tämä tasa-arvoinen peruskoulu käytännössä on. Huonoimmille oppilaille annetaan sitten armovitosia, kun opettaja ei viitsi jättää luokalle (ei tarvitse katsoa yhtään kauempaa peruskoulussa, vaikka sitten oppimistulokset jäävätkin tosiasiassa vaillinaisiksi.

Käyttäjän Json kuva
Jani Jansson

Sitä se todellisuus on. Peruskoulussa sen voi oppia hyvissä ajoin. Se voisi olla jopa paras asia jonka huippulahjakas siellä oppii. Näitä Taneleita, Pirjoja, Pekkoja ja Tomppia on nimittäin maailma pullollaan.

Tulevaisuudessa huippuosaajamme esimies, Pomo-Pekka kertoo kuinka Takuuasiakas-Tanelille tehdään sopiva tuote, niin että Pikkuvirkamies-Pirjo antaa sille siunauksensa. Työkaveri-Tomppa vastaa markkinoinnista. Tässä voi nimittäin palaa käämit, ellei ole oppinut minkälaisessa maailmassa eletään.

Käyttäjän anitaorvokki kuva
Anita Koivu

Omakohtaisia kokemuksia koko työuraltani.
Olen opettanut matematiikkaa oppikoulussa, tasokursseilla ja ilman niitä. Oppilaani ovat olleet myös mukana Pisa-tutkimuksissa. Tätä Pisa-touhua pidetään pelkästään politiikan välineenä. Kyseessä on perusasioiden oppimisesta. Hyvä näin. Pisa-tutkimus ei millään tavalla korreloi matematiikan huippuosaamista, jota voi havainnoida kansainvälisissä matematiikan olympialaisissa.
Tasokurssit poistettiin niihin sisältyvien ongelmien vuoksi. Varsinkin murrosikäisten poikien keskuudessa oli valintoja alemmille kursseille mitä heidän kykynsä edellyttivät. Samoin poistettiin ruotsin kielestä tasokurssit. Lyhyen ruotsin kurssin suorittajalla ei ollut mahdollisuutta lukio-opiskeluun. Arvata saattaa ketä ne matemaattisesti lahjakkaat lyhyen ruotsin valitsijat olivat.
Ykä Lepola toi esille nykypäivän oleellisia ongelmia. Ihmettelen myös sitä eikö oppilas, joka tarvitsee avustajan opiskeluunsa, ole eriarvoisessa asemassa luokassa muihin luokkatovereihinsa nähden. Eikö tässäkin ole kysymys piilotasokursseista ja lapsen itsetunnon lannistamisesta?
Kannatan lämmöllä sisäistä eriyttämistä. Se merkitsee esimerkiksi matematiikassa sitä, että nopeasti oppivat oppilaat tai hitaasti oppivat oppilaat ovat hetken omassa ryhmässään oppimassa jotain tiettyä osa-aluetta. Esimerkiksi prosenttilaskun verolaskuosuutta. Tätä olen toisinaan työssä ollessani itse käyttänyt, vanhempien suostumuksella. Itselläni ei ollut apuopettajaa, joten se merkitsi runsaasti ylimääräistä työtä samalla palkalla. Koska suurin osa opiskelussa tapahtui ilman muuta yhdessä oppilaat tunsivat itsensä huomioiduiksi ja tulokset paranivat kaikkien kohdalla.
Tämäntyyppinen opiskelu on käytössä yhdysluokissa. Yhdysluokkien opettajien kokemuksia olisi hyvä kuunnella!
Tasokursseja en kannata mutta tietty eriyttäminen ilman muuta on järkevää ja oppilaan edun huomioivaa!! Koska en ollut aktiivisesti politiikassa työssä ollessani ei ollut kysymys irtopisteiden keruusta vaan kiinnostuksesta oppilaitani ja opetettavaa ainetta kohtaan.

Käyttäjän janialander kuva
Jani Alander

Tasoryhmät ovat hieno keksintö, muistan joskus 90-luvulla omina peruskouluaikoina kun tehtiin tämmöinen jaottelu matematiikan opetuksessa. Itse pääsin siihen parempien ryhmään, ja kyllä suoriutuminen parani. Ensinnäkin tuli työrauha, kun luokan pellet ja häiriköt jäivät sinne omaan sakkiinsa, toisekseen tunneilla ei enää ollut kuolettavan tylsää kun opettajan aika ei mennyt koko tunnin mittaiseen itselle n. minuutissa selvän asian selvittämiseen luokan höntille "Jartsalle", ts. pystyttiin opiskelemaan omaan tahtiin, eikä tarvinnut seurata miten tyhmä Jartsa ihmettelee päivänselvää asiaa koko tunnin.

Enemmän tasoryhmiä vaan. Tasapäistäminen ei ole tasa-arvoa vaikka auringonlaskun puolueessa näin luullaankin.

JPK Jäntti

Edellä on hyviä erilaista eriytettyä opetusta puolustavia kommentteja Ritva Rundgrenin 70-luvun tasapäisyys -henkiseen kirjoitukseen.

Keskeinen asia koulujärjestelmää mietittäessä on tiedostaa riippuvuutemme lahjakkaista yksilöistä ja huutava pulamme lahjakkuuksista.

Lahjakkaat yksilöt ovat todella niukka resurssi, josta pitää pitää erityistä huolta kaikkien edun vuoksi. Yliopistojärjestelmämme ei tuota nobelisteja, joka on oire - meillä ei ole riittävästi huippuosaamista. Tämä puolestaan syö kansakuntamme kilpailukykyä ja voimavaroja perustavanlaatuisesti pitkällä tähtäimellä. Tieteessä tapahtuu sama kuin urheilussa: lahjakkuudet viedään meiltä ja jäämme ihmettelemään oman osaamisemme heikkoutta maailman "maakuntasarjoissa".

Lahjakkaita voi huomioida monin tavoin samoin kuin erilaisista vaikeuksista kärsiviä. Pääasia on mahdollistaa kehittyminen maailman huipulle omassa lajissaan. Fiksut saattavat toki pärjätä aina jollain tavoin, mutta eivät välttämättä ole kehittämässä maailmaamme potentiaalinsa mukaisesti - tämä on resurssien hukkaamista. Kaikista ei ole nobelisteiksi, mutta nobelistit, siis yksilöt, muuttavat maailman. Ilman lahjakkaiden yksilöiden panosta ei ole myöskään resursseja hoitaa oppimisvaikeuksia.

On sekä kaikkien yksilöiden että yhteiskunnan yleinen etu saada lahjakkuudet kehittymään. Keskinkertaisuuksista meillä ei ole pulaa.

Käyttäjän matomaagi kuva
P. G. Wihdinheimo

Suomesta puuttuu huippuälykkäiden koulu, mikä on hyvin valitettavaa. Sinänsä tieteen huippusaavutuksia tekee juuri tämä pieni huippuälykkäiden marginaali, jota Suomessa ei osata hyödyntää. On koko yhteiskunnan etu, että jokainen saa tasoaan vastaavaa koulutusta. Suomessa kyllä panostetaan heikommin pärjäävien opetukseen erityisluokilla, mutta miksei sama päde myös asteikon vastakkaisessa päässä? Tuon puute voi olla jopa päinvastainen kuin toivottu; Älykkäät lapset menettävät motivaationsa. Syy huippuälykkäiden ikävystymiseen koulussa löytyy siitä, etteivät siellä tarjotut liian helpot tehtävät tuota näitä motivoivia haasteita. Kun koulu nähdään peukalonpyörittämisenä, harva 140 älykkyysosamäärällä jaksaa pitää mieltään virkeänä.

Omaan itse korkean älykkyysosamäärän (yli 138, aina kattoilmiöön), joka on mitattu Mensan testillä. Omassa koulunkäynnissäni minua ahdisti toteuttaa tehtäviä opettajan vaatimalla tavalla, kun aivoni juoksivat ja suunnittelivat huomattavasti tehokkaampia menetelmiä opetukseen. Se oli vähän kuin apina olisi yrittänyt opettaa ihmistä puhumaan.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Satutko tuntemaan nämä, vaikka äo:si onkin noin korkea? http://www.aka.fi/fi/A/Huippuyksikot_/
Eihän sinne kuka tahansa pääsy.

Käyttäjän janialander kuva
Jani Alander

Heikki: ", Suomen urpot on äänestänyt valtaan Arto Merisalo ja NovaGroup ynnä 1 % Suomen väestöstä omilla pääomillaan...."

Kyllä suomalaiset ihan itse on käyneet ne numerot vaalilippuihin piirtämässä valitettavasti. Nämä 1% on antanut mainosrahaa, mutta ketkä ovat niin idiootteja että uskovat mainoksiin. Minä en. Valitettavasti enemmistö vaan on.

Käyttäjän anitaorvokki kuva
Anita Koivu

Heikki Typöllä tuskin on omakohtaista kokemusta opetustyöstä murrosikäisten parissa. Ihan sama jos alan antaa lääkärilleni ohjeita miten hänen tulee hoitaa leukemiaani.
Nämä ideologiset kokeilut tunnemme itänaapuristamme ja tällä hetkellä Pohjois-Koreasta.
Pienellä Suomella ei ole varaa hukata osaajia tasapäistämisen alttarille! Kannatan tasa-arvoista koululaitosta, en tasokursseja mutta kaikelle erilaiselle osaamiselle myös peruskoulussa pitää antaa mahdollisuus kasvaa. Se on sitä oikeaa tasa-arvoa kun ymmärretään, että meillä jokaisella on joku missä olemme taitavia. Sitä omaa osaamista pitää jo peruskoulussa tukea ja arvostaa. Nyös käden taidot ovat tarpeellisia kuten matematiikan ja äidinkielen osaaminen. Ei myöskään kaikkien tarvitse olla tohtoreita. Kyllä tavallinen siistijä on tarpeellinen ja arvokas.

Käyttäjän alttisalomaki kuva
Altti Salomäki

Ongelma ei ole se, että koulussa pärjäävien pitäisi saada lisäopetusta. Koulussa pärjäävät tunnolliset ja miellyttämishaluiset, joille lisää tehtäviä antaminen johtaa vain siihen, että heidän jaksamisensa loppuu miellyttämishalua ennen.

Ongelma on se, että koulu ei tunnista lahjakkuuksia. Koulun mielestä kympin oppilas on lahjakkuus. Kympin oppilaat eivät kuitenkaan koskaan muuta maailmaa, koska heille maailma on paras mahdollinen - sellainen, jossa juuri he ovat kympin oppilaita. Useimmista heistä tulee virkamiehiä ja opettajia.

Innovatiivisimmat, älykkäimmät ja lahjakkaimmat ihmiset löytyvät yleensä arvosanojen 6-8 väliltä. Heitä pitäisi kouluaikana tukea eniten. Se vain on hirvittävän vaikeaa, kun pitää ensin joko hankkiutua vaikeuksiin tai alistua sääntöihin ennen kuin alkaa saada huomiota.

Käyttäjän pietarituominen kuva
Pietari Tuominen

Hyvä komentti tosiaan Antti Salomäeltä. Ehkä noille 6-8:n oppilaille voitaisiinkin kehittää jokin uusi innovatiivisuuteen kannustava ja kunkin yksilöllisiä lahjoja tukeva oppimismuoto. Tällä hetkellä yhteiskunta hukkaa heidän kykynsä ja oppimispotentiaalinsa miltei täysin. Heille kerrotaan, että he ovat muita huonompia ja näistä traumoista ja annetuista rajoitteista ulospääsy vie aikaa. Kuitenkin yritysmaailmassa pärjääminen edellyttäisi täysin päinvastaista uskoa omiin kykyihin ja lahjakkuuteen.

Arhi Kuittinen

Minä en pysty käsittämään, miksi vasemistolaiset ja humanistit opettajat eivät eroa äärioikeistolaisesta Akavasta ja luo omaa järjestöä.

Akava on ajanut pienimmät opettajanpalkat mitä on Pohjoismaissa ja yleissivistykseen satsanneissa länsimaissa.

Akava on ongelma. Se on hyväksynyt kaikki luokkakokojen suurentamiset ja jopa lakien rikkomiset "ymmärryksellä" kun kunta tahtoo säästää rahaa esim uuten kunnantaloon tai valtuutettujen matkoihin.

Mitään Suomessa ei tapahdu vahingossa.

Kaikki alasajo, nuorten vakavat home-astmaongelmat kouluissa, mielenterveysavun karmea puute ja rikkaiden verohelpotukset ovat päämäärätietoista politiikkaa.

Akava on jopa pyytänyt etteivät iltapäivälehdet uutisoisi oppilaiden itsemurhista ja media on suostunut tähän todellisuuden sensuroimiseen!

Elämme kummallisia aikja, kun ihmiset luottavat oikeistolaisiin järjestöihin mutta ihmettelevät hyvinvointivaltion murenemista.

Lisää Veroja koulutukseen!

Aira Joki

Hyvä kirjoitus Ritvalta. Tiivistäen "if it ain´t broken, why fix it?"

Vaikka PISA tutkimukset todistavat suomalaisen peruskoulun olevan menestystuote josta halutaan ottaa muualla mallia tämä ei vain kelpaa, mikä on outoa!

Syynä on se että koulutuksen eriarvoistamisella on luokkayhteiskuntaa ylläpitävä funktio. On entistä tärkeämpää että ihminen tietää paikkansa sosiaalisessa hierarkiassa. Luin sukulaiseni luona pari iltaa sitten oikein hellyyttävän kertomuksen Kodin Kuvalehdestä (?)Hjallis Harkimon vanhasta kotiapulaisesta. Kieltämättä juttu oli mielenkiintoinen ja inhimillisesti kiinnostavakin mutta kyllä näitä juttuja alkaa tulla vastaisuudessa yhä enemmän. Alkaa olla ihan Suomisen perhettä.Yllättävän monelle se tuntuu sopivan (vrt. Kokoomuksen kannatus jatkoi kasvuaan uutisoi päivän lehti:()

Käyttäjän tyy kuva
Timo Ylhäinen

Ja kissan viikset.

Tasapäistäminen on söpö ajatus, joka koituu pitkällä tähtäimellä kaikkien tappioksi.

Aira Joki

"Tasapäistäminen on söpö ajatus, joka koituu pitkällä tähtäimellä kaikkien tappioksi."

...toteaa Ylhäinen:D Nomen est omen.

Käyttäjän Jouni kuva
Jouni Tuomela

Et ilmeisesti tiedä mitään erityisryhmien opetuksesta Suomessa.
Minun tyttäreni on käynyt sopeutettuja kouluja, joissa hänelle on opetettu asioita hänen edellytyksiensä mukaisesti.

Olisiko sinusta ollut hyvä, jos olisit kouluaikasi ollut luokassa, jossa suunnilleen kaikki opetettava asia menee niin korkealta yli, että siitä et voi mitään ymmärtää?

Kysehän on siitä, että jokaisen pitää saada opetusta omalla tasollaan, vain silloin tavoitteet voivat olla realistiset ja oppimiseen kannustavat.

Tietysti tavoitteita ja niiden toteutumista pitää seurata, ja varsinkin eri aineissa ryhmien tulee olla omansa, koska lahjakkuus toisessa taidossa ei poissulje lahjakkuutta toisessa.

Olen hämmästynyt kirjoituksestasi.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Erittäin mielenkiintoisia puheenvuoroja. Kukapa ei olisi kiinnostunut viimeiseen saakka omien pikku palleroiden koulunkäynnistä.

Heikki Typpö ja moni muu revittelee tuolta marksilaisesta/sosialistisesta/kommunistisesta näkemyksestään mitä mieleen juolahtaa. Käytännön elämä ja teoriat sekä esikuvat ovat jääneet telaketjujen murskaamiksi siis käytännössä.

Typön ihanneyhteiskuntaa ei onneksi ole toteutettu missään. Neuvostoliitto oli lähellä ja Kiina vielä lähempänä sekä Pohjois-Korea lähimpänä mitä maailmasta löytyy.

Mikään ei ole täydellistä eikä milloinkaan. Tämä on tietenkin yksinkertainen totuus. Suomen koulutusjärjestelmä on juuri nyt yksi maailman parhaita, mutta ei tietenkään täydellinen. Meidän on kehitettävä koulutustamme jatkuvasti, jotta pysyisimme edes kansainvälisen kehityksen vauhdissa. Olisi upeaa, jos kykenisimme olemaan huippuja joissakin hyvin kapean sektorin asioissa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Nyt tekee mieli sanoa, että olemme jo huippuja useillakin aloilla. Yliopistoissa on huippuyksiköitä, jotka ovat merkittäviä. Huippututkimusta ei vaan kovin näkyvästi tuoda esille kansalaisille. Se ei ole "seksikästä". Olin viime keväänä Jaakko Frösenin matkassa Jordaniassa, jossa hän esitteli oman huippuyksikkönsä merkittävää työtä. Hiiltyneiden papyrusten tietojen avaamista ja sitä kautta ihmiskunnan menneisyyden paljastamista jälkimaailmalle. Petra erityisesti oli ollut hänen kohteenaan. http://fi.wikipedia.org/wiki/Jaakko_Fr%C3%B6s%C3%A9n
http://www.aka.fi/fi/A/Huippuyksikot_/

Arhi Kuittinen

Ruotsi soijoittaa tutkimukseen muistaakseni nyt 2-3 kertaa enemmän kuin Suomi nyt kun Nokian hallitus ajaa Nokiaa ja sen tutkimusta alas peitelläkseen oman ammattitaidottomuutensa ja mokansa.

Käyttäjän ritvarun38 kuva
Ritva Rundgren

Lisään vielä tiedon, että Ehdotus koulu-uudistukseksi oli vuodelta 1998. Se on kyllä liian vanhaa, mutta tausta-aineistoksi toki kelpaavaa.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Voi sinua toveri Heikki Typpö. Voi voi. Sinulla taitaa olla luetun ymmärtämisen puute aika paha. Ole hyvä ja lue tuo tekstini aivan puolueettomalla ajtuksella. Myönnän, että se on sinulle vaikeaa, mutta yritäpä kuitenkin.

Eikö olekin kummallista, kun esittää, että te vanhat kommunistit ette olekaan kaikessa aina ja ijäisesti oikeassa vaikka partakallea siteerattekin. Aina välillä tulee väliin paukkumaan myös Lenin ja Stalin tai ainakin heidän kuolemattomat sekä aina ja ikuisesti täydellisesti oikeassa olevat lauselmansa.

Kuten on sanottu ja sanotaan sekä tullaan aina ja iäisesti sanomaan pyhän Leninin sanoin: "Karl Marx oli oikeassa, koska hän oli oikeassa".

--- ---

Meidän rakkaan Suomemme menestystä esimerkiksi Pisatutkimuksessa ei pidä hehkuttaa ylenmäärin. Olemme onnistuneet hyvin siinä, mutta entä sitten? Ehkäpä huippupisteemme johtuvatkin niin yksinkertaisesta syystä kuin suomen kielen erikoisuudesta. Kieltämme lausutaan kuten kirjoitetaan. Lapset oppivat hyvin pian taitoja, joihin menee vuosia muilta.

Opettajamme ovat kuitenkin ja onneksi huipputasoa.

Entäpä meidän ja muiden maiden varsinaiset helmet eli opintojensa lopettaneet ja valmistuneet kohtaamiseen työelämän? Ovatko suomalaiset enää Pisatutkimuksen veroisia muihin verrattuna? Vai ovatko he muutaman vuoden vanhempia sekä keskinkertaisuuksia? Hei haloo. Onko siellä jossain ministeriössä joku, joka voisi vastata tähän yksinkertaiseen kysymykseen?

Onko suomalaisilla lapsilla ja nuorilla yhteiskunnan vastuullisten miettimää oppimisstrategiaa millä sekä nuoremme että Suomi pärjäävät tulevaisuudessa? Eipä taida olla eipä.

Timo Sirkiä

Kun opiskelin yläasteella joskus ammoin, oli tasokurssit ainakin kielissä ja matematiikassa. Myöhemmin ne poistuivat ilmeisesti kokonaan, en tiedä mistä syystä.
Minusta käytäntö oli perusteltu. Lisäksi se oli sopivassa mittakaavassa. Ja vielä lisäksi tasokurssit olivat aineissa, joissa erityislahjakkuus voi päästä ilmentymään.
Kommentoin blogikirjotukseesi ennen muuta siksi, että eiväthän tasokurssit tms. sinällään ”eriarvoista”. Eivätkö silloin esimerkiksi myös valintakokeiden tulokset eriarvoista? Eriarvoistaminen tai eriarvoistuminen lienee eittämättä asenneasia. Ehkäpä asia onkin kouluissa enemmän pinnalla nyt kuin muutaman vuosikymmen sitten. ”Piiloryhmittelyistä” en sitten tiedä.
Tietenkään kaikkia ei voi opettaa yksilöllisesti.
Kaiketi tuossa iässä voi kevyesti kokeilla pontimiaan eri oppiaineissa.
Itse olen toiminut kieltenopettajan sijaisena muutama vuosi sitten.
Kohtuus kaikessa, myös tasokursseissa.

Toimituksen poiminnat

Sivut